Viiden sarjamurhaajan uhriksi joutuneen katutytön murha on havahduttanut britit huumeongelmaan, joka voi viedä tavallisissakin kodeissa kasvaneita tyttöjä kaduille kauppaamaan itseään. Poliisi kuulustelee parhaillaan kahta murhista epäiltyä miestä, mutta vaikka teot selviäisivät piankin, niin ne pysyvät pitkään brittien mielissä.
Ipswichissä puolentoista viikon aikana paljastuneiden prostituutiomurhien uhrit olivat tavallisia nuoria englantilaisnaisia. Heistä ainakin yksi, Gemma Adams, 25, oli keskiluokkaisen kodin kasvatti, joka oli saanut lapsuudessaan nauttia niin ratsastuksesta kuin pianonsoitostakin. Hän muutti 17-vuotiaana poikaystävänsä luo ja aloitti huumekokeilut, ensin marijuanalla ja sittemmin myös heroiinilla.
Tanya Nicol oli kouluaikanaan haaveillut laulamisesta, mutta päätynyt vaatimattomiin töihin ja huumeidenkäyttäjäksi. Anneli Aldertonin, 24, asiat olivat hyvin 16-vuotiaaksi saakka, jolloin hänen isänsä kuoli.
Yksinhuoltajaäiti Annette Nicholls, 29, oli koulutukseltaan kosmetologi, mutta kolme vuotta sitten alkanut heroiinin käyttö vei hänet ansaitsemaan rahaa kadulle.
Paula Clennellillä, 24, oli ollut huumeongelmia jo pitkään, mutta hänenkään perheensä ei tiennyt, että tytär tienaa leipäänsä prostituoituna.
Ipswich on vain 117 000 asukkaan pikkukaupunki, jolle oli järkytys, että katutytöt ovat tavallisia englantilaisia, eivät köyhistä maista paremman elämän toiveessa tulleita siirtolaisia tai ihmiskaupan uhreja.
Huumeongelmaisen tytön ura kulkee yleensä myymälävarkauksien ja sisätiloissa toimivien "hieromalaitosten" kautta kadulle. Ipswichin murhatuista Alderton päätyi katutytöksi, kun myymälävarkauksilla eläminen kävi jatkuvien kiinnijäämisten vuoksi mahdottomaksi.
Nicol puolestaan ei pärjännyt hieromalaitoksessa, koska hän ei huumeiden vuoksi pystynyt pitämään kiinni työajoista.
Britanniassa on jo olemassa esitys uudesta prostituutiolaista, joka sallisi kahden, kolmen naisen yhteiset bordellit, mutta ei parittajia.
Muutaman naisen bordellit tuskin olisivat suojelleet näiden murhien uhreja, sillä yhdelläkään heistä ei olisi ollut varaa maksaa osuuttaan työtiloista. He elivät vain piikistä toiseen.
Pari vuotta sitten Ipswichin prostituoitujen keskuudessa tehty tutkimus kertoo, että 90 prosenttia heistä on heroiinin käyttäjiä. Monet käyttävät myös kokaiinijohdannaista, crackiä. Huumehankinnoistaan selvitäkseen heidän on saatava päivittäin kahdesta kuuteen asiakasta.
Parittajia tytöillä ei yleensä ole, mutta monet heistä tienaavat huumerahaa myös poikaystävilleen. Kaikkiaan Britanniassa on 80 000 katutyttöä, joista puolella ei ole edes pysyvää asuinpaikkaa.
Nyt kun sarjamurhaaja saattaa vielä olla vapaana, Ipswichin katutytöille tarjotaan yösijoja, huumehoitoja, rahaa ja jopa puheluaikaa.
Lopullisesti he ja heidän tuhannet kollegansa voivat kuitenkin pelastua prostituutiosta vain, jos he pääsevät eroon huumeriippuvuudestaan.