Kun 25 000 ihmistä pyrkii lähes yhtäaikaa portista sisään, ruuhkahan siitä syntyy. Lauantaina jonot Ruisrock-alueen sisäänkäynnillä olivat pahimmillaan parin tunnin mittaisia. Festivaalikansan kärsivällisyys ja nestetasapaino olivat tukalassa helteessä vahvasti koetuksella.
Olosuhteet olivat epäsuotuisat myös tanskalaisbändeille Kashmirille ja Mewille. Kashmirin tunnelmoiva poppis ei ollut parhaassa mahdollisessa paikassa lauantain kirkkaassa iltapäivässä keskittymiskyvytöntä energiaa pursuvan yleisön edessä.
Puolen yön jälkeen aloitellut kuulaan naukupopin mestari Mew puolestaan sai suojakseen pimeyden - jota ilman bändin upeat taustavideot eivät olisi näyttäneet miltään. Herkän tunnelman pilasivat kuitenkin jo setin alkumetreillä erittäin suuret tekniset ongelmat. Bändi joutui jopa poistumaan lavalta viideksi minuutiksi äänentoiston vikojen vuoksi. Tämä sekoitti ilmeisesti yhtyeenkin pasmat, sillä paluun jälkeen solisti Jonas Bjerre unohti laulamansa kappaleen sanat.
Mew sai kuitenkin jonkinmoisen työvoiton siitä huolimatta, että esimerkiksi rummut kuulostivat välillä enemmänkin räjähteiltä kuin musiikilta. Loppua kohden esitys alkoi olla sellainen kuin sen kuuluisikin: hypnotisoivan lasinkirkas.
Mustalaispunkkia New Yorkista
Lauantain sekopäisin ränttätänttäsetti kuultiin Gogol Bordellolta. Yhtye tulee New Yorkista, mutta sen soittajat ovat emigroituneet Venäjältä.
Ruisrock-vieraat ihastuivat hilpeään mustalaispunk-sirkukseen. Gogol Bordellossa oli jotain suomalaisille hyvin tuttua, itäeurooppalaistyyppistä rockia, johon oli yhdistetty voimakkaasti kansanmusiikkivaikutteita. Tunnelma yleisössä oli kuin Emil Kusturican elokuvissa.
Nukkien komea paluu
Katurockin 30-vuoden takainen legenda New York Dolls on idoli monille myöhemmille rockyhtyeille. Newyorkilaisnuket eivät ole kuitenkaan kuolleita esi-isiä. Keikan aikana nähtiin sellaista soittamisen riemua, jota harvemmin pääsee todistamaan. New York Dolls soitti klassista hittikimaraansa, mutta mukaan mahtui myös pari uutta kappaletta heinäkuun lopulla julkaistavalta levyltä. Uusista biiseistä kertoo se, että ne eivät erottuneet setin joukosta.
Myös bändin keskinäinen kemia toimi erittäin hyvin - alkuperäisjäsenet, solisti David Johansen ja kitaristi Sylvain Sylvain, sanailivat keskenään ja yleisön kanssa.
- Rakastan suomalaisia! Muutan tänne, ostan ison puukon ja ison lasillisen Koskenkorvaa, Johansen ilmoitti.
Dollseille Suomi onkin lähes kotimaa, sillä rivejä vahvistaa basson varressa entinen Hanoi Rocks -tähti Sami Yaffa.
- Tämä seuraava biisi kertoo kaikista hyvistä apinoista, kuten Andysta ja Makkosesta, Yaffa tokaisi Andy McCoyhyn ja Mike Monroeen viitaten aloittaessaan Dance Like a Monkeyn bassoriffin.
Ja kyllähän apinat tanssivat. Loppuyöstä soittanut Hanoi nimittäin veti yhden viime vuosien parhaista keikoistaan alun hienoisesta ruosteesta huolimatta. Liekö esikuvien läsnäolo innoittanut jätkät moiseen menoon - Dollsien suuntaan Hanoi kumartaa, ja selväksi tuli Ruissalossa sekin, mistä osa Makkosen lavaelkeistä on kotoisin.
Niin ikään Dollseja fanittava Morrisey veti puolestaan sunnuntaina Ruissaloon innostunutta yleisöä.