Jokaiseen sääntöön on olemassa poikkeus, paitsi siihen sääntöön, että jokaiseen sääntöön on poikkeus, se on sikäli poikkeava sääntö. Kyseessä eivät ole H.J. Nortamon suomennetut jaarittelut, vaan yksi Markus Kajon monista mietelauseista. Kirjailija ja toimittaja Markus Kajo täyttää perjantaina 50 vuotta.
Ei tarvitse enää korostaa kyseessä olevan pohdiskelevan sorttinen mies. Sama äijä kummasteli jo kaksivuotiaana, miksi lunta sataa vain katulampun valokeilan kohdalla. Myöhemmin tv-ruudussa Kajo on tietenkin puntaroinut miltei kaikkea mahdollista.
-- Enpä oo lakannut joutavanpäiväisten asioiden arvelua. Mitä pienemmille jutuille antaa aikaa, sitä läheisemmiksi ne tulevat muillekin ihmisille. Ei väki helposti innostu jostain koomikon keksitystä anoppivitsistä. Pikemminkin siitä, miksi ei marketin vihannespusseja saa auki. Arkinen frustraatio on tutumpaa, Kajo sanoo. Pohtivaan sävyyn, tietenkin.
Toimittaja-kirjailijaa vähän tympii, kun kollegat ja muutkin ihmiset usein utelevat, mitä tämä haluaa omalaatuisella huumorillaan kertoa. Joutuu vähän päkistelemään ennen kuin Kajo löytää apteekin hyllyltä patenttivastauksen.
-- Tämmöisiä piruparkoja me ihmiset olemme vaeltavassa virrassa, koitetaan sinnitellä.
Vastausta kysymykseen, onko pohdiskelija kenties myös kelpo shakinpelaaja, ei tarvitse kaukaa hakea. Ratsut suorastaan holtittomasti karkaavat laudalta.
-- Olen aloittanut shakin monta kertaa, mutta vielä ei löydy niin huonoa pelaajaa, ettenkö häviäisi. On varmaan putkinäkö, kun en hahmota lautaa. Se näyttää vähän siltä kuin sepeliä täynnä olevat kottikärryt, Kajo hymähtää.
Yle ei tee juustoa
Ollaan Ylen kakkoslaitoksella Tohlopissa siirtymässä kaksikerroksisella hissillä kellariin. Kajo ei ymmärrä, miksi vempaimen seinässä on kaksi nappia, yhdelläkin kuulemma pärjäisi. Painaisi vain itsensä aina sinne, missä ei jo ole.
Päässä surisee. Ei ihme, haastattelua edeltävänä yönä autoon on murtauduttu. Lasi on lyöty sisään ja vohkittu jotain tekniikan ihmeitä. -- Aikataulu meni sen takia rempalleen. Pahoittelen, Kajo kuittaa tapahtuneen.
Toimittaja on viettänyt puolet elämästään Yleisradion leveiden siipien suojassa. Kajoa välillä kismittää Ylen alituinen ryöpytys julkisuudessa. Pääjohtajaakin viedään kuoriämpärin tavoin.
-- Sopii kysyä, ovatko arvostelut jumalan sanaa vai pelkästään kilpailijan näkemys asiasta. Ylellä on hankala tilanne ja se on kiva syntisäkki. Otetaan esimerkiksi urheilu. Yle näyttää jotkut kalliit kisat ja heti syytetään lupamaksurahojen tärväämisestä. Jos ei näytä, se on taas tyrinyt. Kajon mielestä ihmisillä ei ole oikeaa käsitystä siitä, että lupamaksuilla oikeasti on merkitystä.
-- Julkisen palvelun radio ja tv tarvitaan. Voi mennä katsomaan Amerikkaan, millainen on täyskaupallinen tv. Ei naurata se. Yleisradion touhujen rahoittaminen valtion budjetista passaisi Kajolle.
-- Verorahoitus olisi yksinkertainen ja hyvä tapa, kun se julkinen palvelu kuitenkin tarvitaan sähkön, veden ja lämmön tavoin. Ei tarvitse pelätä, että Yle alkaisi jotain ihme juustoa (=potaskaa) tuottamaan. Täällä on hyvät tekijät, joilla on motivaatiota ja rima korkealla. Niin tai näin, miestä innostaa ja samalla huolestuttaakin mediakentän myllerrys ja ennen kaikkea sen väkivaltaistumisen tuomat lieveilmiöt ja jopa niiden kimmokkeet.
-- Mitä yhteistä on Jokelan tapahtumilla ja tällä murroksella. Takuulla jotakin, Kajo vakuuttaa.
Häntä suututtaa psyykkiseen terveydenhuoltoon käytettävien varojen pihtaaminen. Nuorten mielenterveystyö on vitsi.
-- Raha voidaan laittaa joko ennaltaehkäiseviin toimiin tai sitten maksetaan jälkikäteen enemmän. Itkun kera.
Parhaat Kajot tulossa
Aikakone kiepauttaa taas kaksivuotiaan tasolle. Taapero oli jo silloin kirjoituskoneen äärellä uhonnut tulevansa joko toimittajaksi tai kirjailijaksi. Tuli molempia. Uhosta on valokuvakin todisteena.
Kajo sanoo lukeneensa ja kirjoittaneensa pienen ikänsä. Se on ollut ajantappoa, työtä, hupiakin. Ohimennen hän huomauttaa, ettei toimittaja koskaan lue turhaan. Ei edes J.R.R. Tolkienin massiivista tarua sormusten herrasta.
-- Sen olen aloittanut neljästi ja päässyt yhtä monesti noin sivulle sata. Sitten vaan ei jaksa tahkota niitä hattivatteja. Ei se turha teos ole, mutta Veikko Huovinen, Mika Waltari, Franz Kafka ja Ollin pakinat ovat lähempänä makuani. Joku scifi on vieraampaa. Että aktivoikaa kenttäsublimaattorit.
50 vuotta ei tunnu missään, vaikka joskus sen ikäinen saikin lahjaksi kävelykepin.
-- Olin lukioaikaan Enso Gutzeitilla kesätöissä, menin sohvalle nukkumaan ja heräsin keski-ikäisenä ukkona. Tuo välivaihe muljahti aika nopeasti. Olo päässä on tosin vieläkin kuin 12-vuotiaalla.
Kajo on työstänyt uutta Kettus-kirjaa kolmisen vuotta ja aikoo pukata sen markkinoille ensi syksynä. Seuraavan mittavamman ohjelmasarjan hän puolestaan tekee radioon. Toimenkuva on nyt laaja.
-- Parhaat kirjat ovat vielä kirjoittamatta ja tv-ohjelmat tekemättä. Ikä on tehnyt sen, että työkalupakki alkaa vihdoin olla kasassa.