Oulu "Vaatteet, kengät ja vyöt, 20 senttiä", ilmoittaa taulu Toppilan kierrätyskeskuksen seinällä. Asiakkaat kaivelevat hyllyjä tiistaina aamupäivällä innokkaasti. Yksi katselee neljän euron suksia, toinen kolmenkymmenen sentin kattilaa. Toisin kuin kierrätyskeskuksen alkuaikoina, lähes jokaisella tavaralla on nykyisin hintansa. Kaikkia asiakkaita kukkaron kaivaminen ei miellytä.
Toppilaan vuonna 1991 perustettu kierrätyskeskus ottaa vastaan käyttökelpoista tavaraa, jota ihmiset lahjoittavat ja myy sitä kohtuullista korvausta vastaan. Alkuaikoina hyllyistä sai viedä mieleisensä ilman korvausta. Työnjohtaja Mika Inkala kertoo, että ilmaisesta tavarasta syntyi ongelmia.
"Täältä haettiin tavaraa ja myytiin sitten kirpputorilla omilla myyntipöydillä. Se ei kuitenkaan ole toiminnan tarkoitus."
Kierrätyskeskuksen hinnat ovat puhuttaneet viime aikoina oululaisia. Tavaroiden on arveltu kallistuneen.
Tinkiäkin saa
Tavarat hinnoitellaan jo miltei jokaisessa maamme yli sadasta kierrätyskeskuksesta. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen tiedottaja MinnaAuravuo kertoo, että rahaa tarvitaan useimmissa paikoissa yksinkertaisesti toiminnan pyörittämiseen.
"Kuntien talous ei useinkaan salli tarpeeksi suurten avustusten antamisia ja siksi toimintaan tarvitaan lisärahoitusta. Voittoa tavoittelevia kierrätyskeskuksia ei liiemmin ole."
Pääkaupunkiseudun toimipaikoissa osa tavarasta annetaan edelleen pois ilmaiseksi, suurimmalla osalla on kuitenkin hinta.
Viime vuonna Toppilan kierrätyskeskuksen myyntitulot olivat 108 500 euroa, budjetoidut kulut olivat 178 000 euroa. Tappiolle siis jäätiin. Puuttuva rahoitus saatiin suurimmaksi osaksi toimintaa ylläpitävän Oulun jätehuollon jätemaksuista.
"Emme tavoittele voittoa, eikä meillä ei ole paineita tuottaa enempää. Aloitin täällä kolme viikkoa sitten, jolloin varta vasten kysyin asiaa", Mika Inkala vakuuttaa.
Tavaroitten hinnat hän päättää yhdessä muitten työntekijöitten kanssa. Vaikuttavia tekijöitä ovat esineiden kunto ja ikä. Joskus hyllyille päättyy kuitenkin arvokkaampiakin tavaroita, kuten Arabian posliineja. Niistä pyydetään hieman tavallista kahvikuppia enemmän.
Ilmaiseksi Toppilan kierrätyskeskuksesta ei saa muuta kuin lehtiä. Yksikään esine ei silti maksa yli sataa euroa. Kallein tuote on tällä hetkellä miltei sata vuotta vanha puupöytä, josta saa maksaa 90 euroa.
Hinnat eivät ole Inkalan mukaan kiveen kirjoitettuja.
"Jos tuntuu siltä, että pyyntö on kohtuuton, niin aina voidaan tehdä kauppaa ja keskustella. Kyllä minä olen monesti antanut alennusta."
Monia mielipiteitä
Marianne Pirinen etsi tiistaina kierrätyskeskuksesta lasista kupua lampulle, muttei löytänyt mieleistään. Hinnatkin tuntuivat kalliilta.
"Kirpputorilta saa parempaa tavaraa ihan samalla hinnalla ja halvemmallakin. Lisäksi täällä on ahdasta ja haisee pahalta. Ihan turhaa roinaa on paljon myynnissä, kuka nyt haluaisi tuollaisia purkkeja ostaa", Pirinen sanoo ja nostaa muovista kukkapurkkia lattialta.
Hän käy kierrätyskeskuksessa harvakseen, mutta kävisi useamminkin, jos hinnat olisivat halvemmat.
"Varsinkin huonekalut ovat hirveän kalliita."
Annikki Polo on toista mieltä.
"Käyn täällä viikoittain, sillä asun aivan lähellä. Hinnat ovat halvemmat kuin kaupoissa ja kirpputoreilla, lisäksi tavara on laadukasta. Ostan usein leluja ja kirjoja lastenlapsille, jotta ei sitten olisi kotona ja mummolassa aivan samat nuket."
Eikä Aatto Ahokaskaan valita.
"Aika kohtuulliselta tämä vaikuttaa. Katsoin tytölle pyörää. Se olisi maksanut 60 euroa kunnostettuna. Tällä kertaa en kuitenkaan taida ostaa."