Kättelyä en ole kaivannut pätkääkään paitsi itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiolähetyksestä. Jos jonkin toivon olevan osa kuuluisaa uutta normaalia, niin kättelemättömyyden. Mielestäni tapa on paitsi hyödytön, myös vaivaannuttava.
Työssäni lobbarina tapaan normaalisti paljon ihmisiä. Pidän siitä – uusien ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu ovat kovasti mieleeni. Nautin sosiaalisista tilanteista, oli kyse tiukasta kokouksesta, seminaarista tai juhlista. Viihdyn hyvin vieraiden ihmisten kanssa. Olen sosiaalinen eläin, mutta kättely saa minut vaivaantuneeksi. Ja työssäni minun oli käteltävä.
Kättely tapana on kuin kankeaa virkakieltä, jolla virasto lähestyy hallintoalamaistaan niin, ettei kansalaispolo ymmärrä mutta määräykset täyttyvät.