Tennis
Kun Jarkko Nieminen löi palloa Melbournen tenniskeskuksen polttavassa helteessä, katsomossa näkyi mies kirkkaanpunaisessa pikkutakissa. Hän on liikuntaneuvos, majuri evp. Risto H. Luukkanen, 65, Tuusulasta.
"Hakkaa päälle Maskun poika, ettei jenkki sua voita! Aijaijai, mikä taito, taito, taito! Ja kerran vielä: Aijaijai, mikä taito, taito, taito!" hän karjui miehekkäällä komentoäänellä joukkojensa edessä ja heilutti siniristilippua.
Tämä suomalaisten tennisfanien ehdoton ykkönen jaksaa kannustaa silloinkin, kun Niemisen peli ei oikin suju. Hän on täysin vakuuttunut siitä, että Nieminen vielä nousee kymmenen parhaan joukkoon maailmassa. Tällä hetkellä sijoitus on 17.
"Yritän kannustusjoukkojeni kanssa luoda suomalaisiin pelaajiin sisua, kun he joutuvat kohtaaman tenniksen mahtimaiden edustajia. Alussa Jarkollakin oli vaikeampaa, mutta nyt hänellä on paljon myös muunmaalaisia faneja katsomossa. Esimerkiksi eräs vanhempi saksalaisnainen on nähty kannustamassa Jarkkoa useissa Grand Slam -turnauksissa", Luukkanen kertoo.
Matkalaisia mukana
Luukkanen on kiertänyt maailman suurimpia tenniskisoja yli kolmenkymmenen vuoden aikana niin tiheään, että Australian avoimet 2007 on hänelle jo 50. Grand Slam -kilpailu.
Grand Slam -turnauksiin lasketaan Wimbledonin (Lontoo) lisäksi Ranskan, Australian ja Yhdysvaltain avoimet.
"Australia ja Melbourne vetävät minua puoleensa myös siksi, että olen saanut luoduksi tänne hyvät ´siviilisuhteet´. Ne eivät varsinaisesti liity tennikseen eivätkä entiseen työpaikkaani armeijassa, vaan rakkaaseen harrastukseeni Lions-klubitoimintaan."
Ikifani kuljettaa aina kilpailuihin myös muita tenniksestä innostuneita suomalaisia. Melbournessakin heitä on nyt matkassa toistakymmentä. Vaikka Lions-klubilaisia joukkoon kuuluu vain kolme, Melbournen leijonat järjestävät suomalaisille Australian avointen aikaan illanviettoja ja tutustumismatkoja lähiseudun nähtävyyksiin.
Luukkanen tutustui Jarkon vanhempiin jo ennen pojan syntymää, ja Niemiset ovatkin jälleen auttaneet maanmiehiään pääsylippujen hankinnassa. Samantyyppistä yhteispeliä Luukkasella on vuosien varrella ollut myös Emma Laineen, Tuomas Ketolan, Juho Paukun ja Olli Rahnaston tukijoukkojen kanssa.
Risto H. Luukkasen matkapassista löytyy 31 Wimbledonia, yhdeksät Ranskan avoimet, kuudet Australian avoimet ja neljät Yhdysvaltain avoimet.
Punaista takin väriä hänelle ehdotti muotialalla työskennellyt Antti Kasvion äiti jääkiekon MM-kisojen aikaan 1995. Italiassa valmistetun takkinsa Luukkanen hankki samana vuonna. Punainen erottuu, ja tennismatkalaisetkin osaavat seurata johtajaa. Vaatekappale on jo on hieman reissuissa haalistunut, mutta vastaavaa uuttaa ei ole vielä kaupoista löytynyt.
Katsojan Grand Slam
Luukkasen ensimmäisellä matkalla Wimbledoniin vuonna 1976 oli mukana myös Pekka Säilä. He olivat ainoat matkalaiset, koska Suomen tennisliitto sai silloin vain kaksi lippua turnaukseen.
Säilä oli itsekin kilpaillut Wimbledonissa ja päässyt kolmannelle kierrokselle, mihin kukaan suomalainen ei siihen mennessä ollut aikuisten sarjassa yltänyt. Birgitta Lindström voitti Wimbledonin tyttöjen sarjan 1966.
"Istuin 1970-luvun lopulla Suomen tennisliiton hallituksessa. Kirjoitin Englantiin ja pyysin, että suomalaiset aluekouluttajat pääsisivät tutustumaan kansainväliseen tennikseen ja hakemaan uusia oppeja. Lippukiintiö nousikin vuosittain niin, että suurimmillaan se oli 1995, jolloin vein Wimbledoniin 28 ihmistä", Luukkanen kertoo.
"Yhdysvaltain Avoimiin matkustin ensi kertaa vuonna 1987 SOK:n järjestämän Assä-Cupin merkeissä. Sen osanottajat olivat 11-15-vuotiaita nuoria. Voittajista valittiin arvalla kaksi junioria viikon matkalle Yhdysvaltain avoimiin, ja kilpailun johtajan ominaisuudessa lähdin mukaan heidän valvojakseen. 1987 matkalle pääsivät Roope Mäkelä, josta tuli myöhemmin huippukoripalloilija, ja Hanna Pönkkä."
Luukkasen matkat ovat 2000-luvulla suuntautuneet etupäässä Wimbledoniin, Ranskaan ja Australiaan.
"Ensimmäisen katsojan Grand Slamini, eli kaikki neljä turnausta samana vuonna, tein 2003. Wimbledoniin menen joka vuosi, turnaus on minulle niin muistorikas ja läheinen. Australiassa olemme käyneet suomalaisporukalla 2000-luvulla yhteensä viisi kertaa."