Tap, tap, tap...ja niin edelleen. Ero esimerkiksi Ruotsin Elitserienin kanssa on kuin yöllä ja päivällä - SM-liigasta puuttuu katsomokulttuuri lähes tyystin.
Vilkaisu muutamalla paikkakunnalle:
Puolustaja Jere Karalahti korosti Ouluun saapuessaan, että pohjoisen tervakaupungissa on hieno ja äänekäs kotiyleisö. Melkoista markkinasopaskaa. Oulun Raksilan Areenalla on nykyisin tunnelmaa vain harvoin.
Oulussa - kuten monella muullakaan paikkakunnalla - kaikkea ei voi panna kiekkoyleisön piikkiin. Oman osansa latteasta kakusta ansaitsevat myös useat seurat surkeine hallijärjestelyineen (musiikki, kuuluttaja, oheistapahtumat jne.) sekä itse tuote. Ainakaan alkukauden perusteella liigakaukaloissa ei ole nähty juuri lainkaan sitä paljon mainostettua ja paljon kaivattua "draamaa ja rytinää".
Viime vuosien kestomenestyjä Kärpät ei ole yksin ongelmansa kanssa. Tampereella on nykyisin lähes poikkeuksetta parempi tunnelma jalkapallostadionilla kuin Hakametsän perinteisessä kiekkopyhätössä.
Turun jäähallissa ei meinaa enää edes kuulua vanhaa ja turvallista kannustusta "TPS, TPS, TPS...".
Kuopiossa tunnelma läsähti puolestaan jo avauskierrosten aikana KalPan surkeuteen.
Onneksi sentään HIFK:n, Jokerien, JYP:n ja HPK:n fanit osaavat edelleen pitää tunnelmaa yllä katsomoissa. Listaan voisi huoletta lisätä myös Kärppien pääkaupunkiseudulla toimivan kannattajaryhmän Etäkärpät, joka osaa kiitettävästi hommansa.
Jokerien oikean faniryhmän ympärille on pesiytynyt myös ikävä lieveilmiö. Pieni joukko riehujia hakee jännitystä elämäänsä aiheuttamalla tarkoituksellisesti kaaosta katsomoissa ja hallien ulkopuolella.
Nyrkkien heiluttaminen ja sanallinen uhoaminen eivät kuulu kiekkokatsomoon, oikeat kannatushuudot ja hienot laulut kylläkin.
Liigakatsomoissa eletään todennäköisesti hiljaiseloa aina kevään pudotuspeleihin saakka. Kaikkihan sen tietävät, että jurot suomalaisetkin syttyvät, kun otteluissa on oikeasti kunnon panosta.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi