Ilmastonmuutos on uusi ilmiö. Vielä 30 vuotta sitten tutkijat väittelivät, kulkeeko kehitys kohti iglua vai kasvihuonetta.
Epätietoisiin lukeutui myös tunnettu australialainen paleontologi ja biologi Tim Flannery, joka pyristeli kauan ilmastonmuutoksen oppia vastaan ja uskoi, että aikaa on vielä satoja vuosia.
Hän yritti löytää perusvirheitä ennusteista, mutta epäily muuttuikin hätäännykseksi: uhka on todellinen!
Lentäessään kerran yöllä Iranin yli hän näki allaan tuntemattoman, kirkkaasti valaistun kaupungin, joka näytti jatkuvan taivaanrannasta toiseen.
Hän oivalsi äkkiä, että maailma on täynnä samanlaisia fossiilisilla polttoaineilla valaistuja kaupunkeja, jotka saavat planeettamme loistamaan timanttina avaruuteen. Mitä se merkitsee?
Hän siirsi muut tutkimuksensa syrjään ja perehtyi kasvihuonekaasuihin, ilmakehän rakenteeseen ja teollisuusmaiden kasvun ylläpitoon. Siitä syntynyt teos kuvaa nyt tiedolla ja taidolla syysuhteita, jotka ovat johtamassa "aikamme suurimpaan ekokatastrofiin".
Se ei ole tulossa vaan jo menossa, ja sen varjoon jäävät pian kaikki muut ongelmat.
Maan termostaatti on monimutkainen ja herkkä järjestelmä, joka on ollut viimeiset 10 000 vuotta asettuneena keskimäärin 15 asteeseen. Se on sopinut ihmisille hyvin.
Nyt olemme itse muuttamassa termostaatin säätöjä hiilidioksidipäästöillä.
Muutokset kasautuvat hitaasti, mutta isot päästömäärät ovat jo ilmakehässä, suunta on siis lyöty lukkoon. Seuraukset alkavat tuntua vasta vuoden 2050 tienoilla, ja kahdenkin asteen lämpeneminen on silloin jo laaja katastrofi.
Tutkijat vaativat, että päästöjä on vähennettävä 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Hiilettömään talouteen siirtymiseksi on teknologia jo olemassa.
Tutkija Flanneryä huolestuttaa, että poikkeuksellisen kuivat hellekesät ovat kääntäneet biotuotannon laskuun, mutta ihmismäärä on kasvanut taas lähes miljardilla. Pako Afrikasta kiihtyy kohti Eurooppaa, joka jo kamppailee väestöllisen tasapainonsa kanssa.
Uusien uhkatekijöiden virta on loputon "niin kauan kuin maapallon väkiluku pysyy näin suurena", Flannery toteaa. Hänestä pitäisikin ehkä keskittyä "ongelman perimmäiseen syyhyn, planeetan asukaslukuun".
Totuus alkaa siis pikkuhiljaa tihkua torjunnan alta.
Pienikin ilmastonmuutos vaarantaa terveydenhoidon, vesi- ja ruokahuollon. Jos jatkamme näin, suurkaupungit voivat Flanneryn mukaan romahtaa ja kulttuuri vajota keskiaikaan, vaarallisesti aseistettuna.
Kun kokemusta ilmastonmuutoksesta ei ole, ihmisten suhtautuminen on huoletonta ja optimistista. Tietoa on kyllä ollut tarjolla jo pitkään, mutta emme ole halunneet "katsoa ilmastonmuutoksen hirviötä silmiin ja sanoa: Minä olen sinut luonut".
Hellekesien ohella nyt havaitaan jo, että kaikki maanosat pienevät, koska valtameret laajenevat lämpenemisen ja jään sulamisen seurauksena. Valkoinen Etelämanner alkoi vihertää laajoina niittyinä vuonna 2004.
Grönlannin jäätikkö sulaa kymmenen kertaa nopeammin kuin oletettiin. Sen sisältämä vesimäärä riittää nostamaan merenpintaa seitsemällä metrillä ja upottamaan viisi saarivaltiota. Inuitit menettävät ensimmäisinä jäänsä ja maansa, jääkarhujen ravinto katoaa hylkeiden mukana.
Se ennakoinee koko Arktiksen ekosysteemin romahdusta, ja jäätikön tilalla velloo vain myrskyinen meri napaseutuaavikoiden äärellä. Auringonvalo ei heijastu enää takaisin, Maa lämpenee yhä enemmän.
Flannery kannustaa toimintaan. Jos rajoitamme päästöjä liian hitaasti, suuret ilmaston siirtymät tuhoavat Maan elossa pitojärjestelmät.
Mutta jos vähennämme nopeasti sähköverkon hiiliriippuvuutta ja poistamme hiilen liikenneverkosta kokonaan, Maan suuri termostaatti säilyy ennallaan.