Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kävi viime viikolla presidentin jokavuotisessa lääkärintarkastuksessa. Siinä havaittiin, että maailman mahtavimman viran haltija on fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Siinäpäs hyvä uutinen maailmalle!
Kuten missä tahansa korkeassa virassa, tärkeätä ei ole vain viranhaltijan nimi. Vähintään yhtä olennaista on, keitä neuvonantajia hän kuuntelee, mitä neuvonantajat kuiskivat korvaan ja mitä päätöksiä sen pohjalta tekee.
Jo alun perin tiedettiin, että Bush edustaa republikaanipuolueen konservatiivista laitaa. Hänen toivottiin silti seuraavan isänsä George Bushin esimerkkiä. Bush vanhempi oli sisäpolitiikassa keskilinjalla ja kansainvälisessä politiikassa hyvinkin vastuullinen.
Poika näyttää olevan toista maata. Jo pitkään on nähty, että Bushin hallinnon "haukat" ovat saaneet yliotteen hypervallan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Näitä haukkoja ovat etenkin varapresidentti Dick Cheney, puolustusministeri Donald Rumsfeld ja muutamat muut alemman tason virkamiehet. Yksi sivupolku on, että Yhdysvaltain entinen Suomen-suurlähettiläs Kenneth Edelman on Cheneyn läheisin neuvonantaja.
Kovimmat ideologiset telaketjumiehet löytyvät silti kulisseista; think tankeista, painostusjärjestöistä ja ideologisviritteisistä "tiedotusvälineistä". Heillä on suuri, mutta vähän julki näkyvä vaikutusvalta siihen, miten hallinto ajattelee ja miten se näkee maailman.
Hallinnon kaavailut hyökkäyksestä Irakiin ovat jo tuttuja. Irak ei ole ainoa maa, josta Bushin taustajoukoissa rakennetaan pikavauhtia viholliskuvaa. Washington Post -lehti kertoi äsken puolustusministeriön alaisen puolustuspolitiikan neuvottelukunnan (Defense Policy Board) kokouksesta, jossa Saudi-Arabia nousi milteipä pahan akseli -luokkaan. Yksinkertainen logiikka kulkee niin, että Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kaato saisi aikaan muutoksen myös konservatiivisessa Saudi-Arabiassa.
Vaikutusvaltaisen Rand-tutkimuslaitoksen tutkija arvioi kokouksessa, että Yhdysvaltain luotettavana liittolaisena pidetty Saudi-Arabia onkin "aktiivinen terrorismiketjun joka tasolla", itse asiassa pahan ydin ja Yhdysvaltain vaarallisin vastustaja Lähi-idässä.
Randin tutkija suositteli, että Yhdysvallat vaatisi Saudi-Arabiaa lopettamaan tukensa terrorismille. Jos ultimaatumi ei menisi muutoin perille, saudeja pitäisi uhata "ottamalla kohteiksi" sen öljykentät ja Yhdysvaltoihin tekemät sijoitukset. Keinoja hän ei eritellyt.
Boardia johtaa presidentti Ronald Reaganin hallinnon superhaukkana tutuksi tullut Richard Perle. Siihen kuuluvat myös ex-varapresidentti Dan Quayle (mies, joka ei osannut kirjoittaa englanniksi sanaa 'peruna'), edustajainhuoneen entinen puhemies ja äärikonservatiivinen Newt Gingrich. Washington Postin mukaan vain yksi jäsen, entinen ulkoministeri Henry Kissinger, oli eri mieltä. Luonnollisesti hallinto sanoutui irti uhkakuvasta ja pitää virallisesti Saudi-Arabiaa yhä avainliittolaisena.
Samoja ajatuksia vilisee muuallakin konservatiivikentässä. Sen yhden äänitorven, viikkolehti Standardin, päätoimittaja William Kristol on ennustellut yhteenottoa saudien kanssa jo keväästä. Kristol oli varapresidentti Quaylen kansliapäällikkö.
Saudi-Arabia ei ole demokratian ja ihmisoikeuksien mallioppilas. Silti Yhdysvaltain avainpaikoilla maailmaa jaetaan entistä yksioikoisemmin "hyviin" ja "pahoihin". Muun maailman ei auta muu kuin pitää peukkuja, etteivät haukat kyni kyyhkyjä viimeiseen höyheneen.
Kun seuraa Bushin esiintymisiä ja hänen taustajoukkojensa ajatuksenjuoksua, ei voi muuta kuin ihmetellä, onko maailma näin yksinkertainen.