Mikään puu ei kasva taivaaseen asti, eikä yksikään kiekkohuuma kanna loputtomiin. Tämän on joutunut huomaamaan konkreettisesti tänä syksynä muun muassa Oulun Kärppien johtoporras.
5200, 4600 ja 5000 - Kärppien kotiotteluiden ilmoitetut yleisömäärät tämän kauden kotiotteluissa.
Todellisuudessa numeroissa on sisällä myös muutama sata henkeä ilmaa. Hallissa kun ei ole paikalla aina kaikki kausikorttilaiset ja junioripelaajat, jotka lasketaan automaattisesti mukaan lukuun.
Vertauksen vuoksi todettakaan, että viime kaudella Kärppien yleisökeskiarvo oli reilut 5800 katsojaa ottelua kohden.
Johtopäätös onkin yksinkertainen. Tavalliset - painoarvoltaan oikeastaan melko mitättömät - runkosarjaottelut eivät enää sytytä oululaista kiekkoyleisöä, joka on tottunut viime kausina lähinnä katselemaan mitaliotteluita.
Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä, onko SM-liigan tarjoama tuote kunnossa. Jos Tapparan ja Kärppien välinen runkosarjaottelu vetää Hakametsän halliin vaivaiset 4000 katsojaa, tai jos Pelicansin vieraillessa Helsingin Areenalla yli puolet paikoista ammottaa typösen tyhjänä.
Väittäisin, että ei ole.
Liikaa pelejä ja keinotekoisia välisarjoja.
Alkukauden positiivisia poikkeuksia ovat olleet Porin Ässät ja Helsingin IFK.
Perinteikäs HIFK on ainutlaatuinen brändi suomalaisessa kiekkoilussa. Seuralla on laaja, uskollinen ja innokas kannattajakunta, joka ei hylkää omiaan vaikka mikä olisi. Lisäksi HIFK:ssa osataan asettaa pääsylippujen hinnat oikeisiin suhteisiin.
Porissa puolestaan eletään edelleen onnellisesti viime keväisen aallon harjalla.
On eri asia, kantaako hurmos Porissa, kun yleisö huomaa, ettei Ässistä ole tällä kaudella yllättäjäksi.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi