Tapahtuipa kauniina kesäsunnuntaina Pohjanlahden molemmin puolin asioita, joissa oli paljon yhtäläisyyksiä. Oli molempien maiden pääkaupunki, oli pääsarjan ottelu ja oli kaksi maansa suurseuraa.
Molempien joukkueiden lyhenteissäkin on kolme kirjainta: AIK ja HJK.
AIK:ssa ei oltu alkukauteen tyytyväisiä, mutta nyt sentään häntäpään Örebrolta irtoaisi kolme pistettä. HJK:ssa oltiin myös pettyneitä alkukauteen, mutta nyt sentään häntäpään Jarolta saisi varmasti kolme pistettä.
Molemmat ottelut päättyivät yllättävään tasapeliin.
Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. Tukholman Råsundalla oli 14 251 katsojaa ja hieno tunnelma, Helsingin jalkapallostadionilla 4 210 hengen yleisö poistui katsomosta hiljaisena.
Näihin pääkaupunkiensa mahtiseurojen yleisömääriin kiteytyy Ruotsin ja Suomen kannatuskulttuurin erot. Ruotsi on yhdessä vuosikymmenessä tuplannut pääsarjansa, allsvenskanin, yleisökeskiarvot.
"En usko, että AIK:n kannatuslukemissa on kysymys mistään tempusta tai salaisuudesta. Enemmän kyse on pitkästä historiasta. Toiseksi kyse on Råsundan ainutlaatuisesta tunnelmasta. On aivan sama, miten peli päättyy, mutta haluat varmasti vierailla siellä uudestaan", AIK:n tiedotusvastaava Johan Wibäck markkinoi.
Wibäckin sanat eivät ole markkinamiehen helinää. AIK:n legendaarinen kannattajaryhmä Black Army jaksoi pitää koko illan meteliä, vaikka joukkueen peli ei kulkenut Örebrota vastaan.
Tunnelman puolesta ottelu olisi voinut olla vaikkapa Ranskan tai Hollannin pääsarjasta.
Suomalaiset jalkapallon ystävät joutuvat katsomaan kateellisina Ruotsin suuntaan. Siinä missä HJK saa houkuteltua pääkaupunkiseudun miljoonasta asukkaasta noin 5 000 otteluihinsa, Tukholmassa kolme seuraa kerää yli 10 000 hengen yleisömääriä.
AIK:n keskiarvo on tällä hetkellä 20 455, Djurgårdenin 15 461 ja Hammarbyn 12 625. Lisäksi allsvenskanin neljäs tukholmalaisseura, nousija Brommapoj-karna, pystyy 5 984 keskiarvoon.
Sekin on enemmän kuin yhdelläkään suomalaisella liigajoukkueella.
Paikallisottelut
hienoja tapahtumia
"Neljä joukkuetta Tukholmasta pääsarjassa ei ole liikaa. Päinvastoin: AIK:n, Djurgårdenin ja Hammarbyn paikallisottelut ovat uskomattomia tapahtumia. Mielestäni nämä paikallisottelut ovat yksi tärkeimmistä syistä, miksi Ruotsin jalkapallon yleisömäärät ovat alkaneet nousta kaikkialla."
"Ne ottelut auttoivat kirkastamaan jalkapallon kuvaa tavallisen kansan keskuudessa 1990-luvun loppupuolella", Wibäck arvioi.
HJK:n tasoiset yleisömäärät olisivat tällä hetkellä AIK:lle katastrofi. Kun AIK pelasi kauden 2005 toisella sarjatasolla superettanissa, heidän katsojakeskiarvonsa oli 11 872.
Fanit eivät siis juokse pelkästään menestyksen perässä.
"Silti meilläkin yleisömäärät putosivat alas esimerkiksi 1980-luvulla. Se oli osittain huonon menestyksen syytä, mutta myös katsomoväkivalta vaikutti asiaan. Nyt stadionilla on paljon turvallisempaa ja mukavampaa."
AIK onkin panostanut paljon lapsiperheisiin. Råsundan eteläinen katsomonosa on varattu kokonaan heille. Perheiden katsomossa on keskimäärin 4 000 ihmistä.
"Olemme tehneet kovasti töitä lapsiperheiden eteen ja olemme siitä erittäin ylpeitä. Kun lapset kasvavat, he ehkä ostavat kausikortin johonkin toiseen katsomonosaan", Wibäck luottaa.
Yksinkertaista, mutta viisasta ajattelua. Näyttää siltä, että AIK:n kannatuslukemat eivät ole hievahtamassa alaspäin tulevaisuudessa.
Perinne kantaa eteenpäin.
Kalevan urheilutoimitus vieraili juttusarjassa norjalaisessa, tanskalaisessa ja ruotsalaisessa liigajoukkueessa. Sarjan ensimmäinen osa, norjalaisseura Rosenborg, ilmestyi 4. huhtikuuta. Tanskalainen FC Nordsjälland esiteltiin 16. toukokuuta.