Rakennemuutos, finanssikriisi, velkakriisi, eurokriisi, työttömyyskriisi.
Kukaan aikaansa seuraava ei ole voinut välttyä niiltä. Yhdysvalloista puhjenneen talouskurimuksen jälkiä parsitaan vanhalla mantereella edelleen, eikä oikein selkeää näkymää aikojen kohenemisesta ole. Pieniä valonkajastuksia elpymisestä kiistatta on tullut, mutta reippaita bkt-kasvuja ei uskalla yksikään ekonomisti ennustaa lähivuosille.
Jo nyt voi sanoa Euroopan talouden elävän yhtä vaikeimmista jaksoistaan uusimman ajan historiassa. Etelä-Eurooppaan rajut työttömyysluvut jättävät takuulla jälkensä vuosikymmeniksi.
Yritysjohto niin meillä kuin muualla on toistellut mieluusti hokemia kehittyvistä ja kasvavista markkinoista, jotka ovat siis aivan muualla kuin Suomessa ja Euroopassa. Yleensä on puhuttu ns. BRIC-maista (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina), joiden normaalit kasvuluvut ovat hyvinkin ylittäneet kymmenen prosenttia vuodessa. Esimerkiksi Kiinan kasvuvauhti 1990-luvun alusta aina vuoteen 2007 oli keskimäärin peräti 10,5 prosenttia.
Mutta jotakin on tapahtunut. Brittiläinen viikkolehti The Economist omisti numeronsa huolelle kehittyvien maiden talouskasvun hidastumisesta. Arvovaltainen lehti uskalsi jopa ennustaa, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen todistama huikea kasvu on ohi – ja iäksi.
Economistin mukaan BRIC-maiden osuus vuotuisesta kansantuotteen kasvusta maailmassa oli kaksi kolmasosaa vuoteen 2008 saakka. Nyt osuus on alle puolet. Brasiliassa ja Venäjällä bkt:n kasvuvauhti on enää 2,5 prosenttia. Luku heijastelee tietenkin vaikeaa globaalia talouskriisiä. Erityisesti Venäjän vientituloille tärkeän energian hinta ei ole ollut takavuosien tasolla.
Ja vaikka Kiinan huikeaa taloudellista kehitystä on jaksettu ihmetellä ja ihastella, mitattuna ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella per capita keskivertoamerikkalainen on edelleen noin viisi kertaa keskivertokiinalaista rikkaampi.
Suomen tapa keskustella vain yhdestä asiasta kerrallaan näkyy myös vientimahdollisuuksien haarukoinnissa. On syntynyt harhainen käsitys kehittyvien talouksien ylivertaisuudesta. BRIC-maiden nopea kasvu on otettu itsestäänselvyytenä.
Unohtunut on, että talousvaikeuksistaan eroon pyristelevä Yhdysvallat on edelleen erittäin ostovoimainen ja houkutteleva markkina kaikenlaisille tuotteille ja palveluksille. Samoin Japani, jonka talouden pitkä uni näyttäisi vihdoin päättyneen, on yhä 127 miljoonan ostokykyisen kansalaisen kehittynyt maa.
Pienen viisimiljoonaisen kansakunnan siunaus on se, että sen tuotanto harvoin riittää saamaan maailmanmarkkinoita kylläisiksi. Suurten maiden kysynnän nieluun luulisi helposti uppoavan niin paljon suomalaisia tuotteita ja palveluksia, että työllisyys ja hyvinvointi saadaan turvatuiksi.
Mutta se edellyttää ensiksi voivottelun lopettamista ja katseen siirtämistä omista kengistä kauemmaksi horisonttiin.