Maaliskuun alussa alkoi kansainvälinen polaarivuosi, joka itse asiassa kestää kaksi vuotta. Se ei ole mikään rutiinitapahtuma, vaan edellinen järjestettiin 1950-luvun lopulla. Kyseessä on nyt yksi kaikkien aikojen suurimmista tiedeyhteisön kansainvälisistä ponnistuksista: mukana on noin 60 maata, satoja projekteja ja tuhansia tutkijoita.
Tarkoituksena on koota uutta tieteellistä tietoa niin arktiselta alueelta kuin Etelämantereelta. Ilmaston nopean muutoksen takia tällaisen tiedon tarve on nyt jopa polttavan ajankohtainen.
Polaarivuoden Suomen avausseminaari päättyi juuri Rovaniemellä, ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ohella Oulun yliopiston Thule-instituutilla on vuoden toteuttamisessa iso rooli. Pohjois-Suomen molemmissa yliopistoissa on hyvin ymmärretty tapahtuman ainutlaatuisuus. Erityinen juhlaraha ja juhlapostimerkki kertovat siitä, että ainakin symbolisella tasolla koko valtio on mukana.
Suomen Akatemian normaalin rahoituksen kautta suomalaiset ovat osallisina useissa polaarivuoden tutkimusprojekteissa, kuten Huippuvuorten monitieteisessä retkikunnassa. Silti on silmiinpistävää, ettei polaarivuoteen ole varauduttu Suomessa nykyistä näkyvämmällä profiililla. Nyt Suomi erottuu arktisen alueen maana, joka ei lainkaan ole kohdentanut alueelle uutta tutkimusrahoitusta.
Polaarivuosi olisi tarjonnut Suomelle luontevan tilaisuuden vahvistaa kansallista arktista tutkimusta. Juuri tällaisen aloitteen tutkijat tekivät jo pari vuotta sitten, mutta sen paremmin Suomen Akatemia, Tekes kuin muutkaan toimijat eivät ole asiaan reagoineet. Näin ollaan menettämässä ainutkertainen tilaisuus. Kansallisen pohjoisen tutkimusohjelman laatimisen olisi kuvitellut olevan itsestäänselvyys tässä tilanteessa.
Jäljellä on silti yhä se mahdollisuus, että muutos Suomen asenteessa tapahtuu kansainvälisen polaarivuoden aikana. Oulun ja Lapin yliopistoilla on selkeä näkemys siitä, kuinka tulisi toimia, mutta niiden turvin ei kansallista ohjelmaa synnytetä. Tarvitaan tukea myös muualta, nimenomaan kansalliselta tasolta.
Jos poliittista tahtoa olisi, polaarivuoden turvin voitaisiin pohjoiset kysymykset hyvin ottaa huomioon myös uudessa hallitusohjelmassa. Mutta se ei onnistu ilman poliitikkoja, jotka näkevät, mistä on kyse. Tähän asti polaarivuoden antamiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota pienen tiedeyhteisön ulkopuolella. Ehkä viestin markkinointiakin olisi voinut tehostaa.
paakirjoitus@kaleva.fi