Kesän kuohuttavimpiin kuuluva pikku-uutinen tuli Turun Ruissalosta. Tapaushan kulki näin: Lennokkaassa huvilaseurueessa syntyi idea lyödä golfpalloa päin ohi ajavaa ruotsinlaivaa. Niinpä uusimaalaisen toimitusjohtajan svingi viuhahti, mutta ei vain kohti laivaa vaan myös sen kannella ollutta pikkutyttöä. Pallo osui tätä päähän. Tytöltä olisi voinut mennä henki, mutta onneksi kävi paremmin.
Tapaus oli pöyristyttävä siksi, että se henki tavatonta piittaamattomuutta. Kesän viinan vauhdittamien turmien joukossa episodi oli seurauksiltaan silti lievempää päätä. Lukuisista synkemmistä ovat kertoneet poliisitiedotteet ja lehtien uutiset: puukotuksia, raiskauksia, tappeluita, kuolemaan johtaneita liikenneturmia.
Jos uhreja on ollut vain yksi ja tapahtumapaikka kaukana, nuo uutiset harvoin nostavat lukijassa erityisempiä tuntemuksia. Viimeistään tilastoissa traagisetkin tapaukset häipyvät näkymättömiin.
Suomalaisen viinankäytön seurauksista kertovat tilastot ovat kuitenkin niin karuja, että niihin ei pitäisi turtua. Lukuihin nimittäin kätkeytyy valtava määrä surua ja järkytyksiä, elämän ennenaikaisia katkeamisia, ruumiillisia ja henkisiä vammoja.
Otetaan vaikka Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Tilastokeskuksen kokoamat tiedot:
Viina aiheuttaa meillä kymmenen prosenttia yli 30-vuotiaiden kuolemista. Alkoholisyyt ovat työikäisten yleisin kuolinsyy. Neljä kymmenestä tapaturmaisesti kuolleesta oli päihtynyt. Joka viidennen liikennekuoleman aiheuttaa rattijuoppo.
Ja rahakysymyksistä kiinnostuneille: Vuonna 2005 alkoholinkäytön yhteiskunnalle aiheuttamat välittömät kustannukset olivat noin 0,6-0,9 miljardia euroa. Välilliset kustannukset (tuotantomenetykset ja ennenaikaisten kuolemien aiheuttamat) arvioitiin 3,0-5,7 miljardiksi. Ja huomio valtiovarainministeriö: valtion alkoholitulot olivat vuonna 2006 noin 1,7 miljardia euroa.
Eivätkä nuo luvut edes mittaa sitä henkisen pahoinvoinnin määrää, minkä alkoholin liikakäyttö kodeissa aiheuttaa ja miten se vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin. Siitä puolesta voivat kertoa esimerkiksi päiväkotien henkilökunta ja opettajat.
Viinan aiheuttamien ongelmien mittavuutta ei voi kiertää. Voisi siksi olettaa, että poliittiset päättäjät täydellä tarmolla ajaisivat asiantilan korjaamista. Ei kuitenkaan voi välttyä vaikutelmalta, että päättäjät ovat jo nostaneet kädet pystyyn. Ei osata tehdä mitään, toivotaan vain parasta.
Onhan toki alkoholiveroa veivattu. Vuonna 2004 sitä laskettiin ja tämän vuoden alussa nostettiin. Jälkimmäisellä toimella on määrä saada käänne kulutuskäyrään, joka edellisellä päätöksellä kiihdytettiin uusille lukemille, yli kymmeneen litraan absoluuttista alkoholia henkeä kohden vuodessa.
Pian selviää, miten lääke nyt puree. Toivottavasti puree.
Silti voisi edellyttää myös uusien keinojen etsintää ja kokeilua, mutta pontta siihen ei tunnu löytyvän. Hallituksessa ehdotuksia kulutuksen pudottamiseksi tapaavat virkansa puolesta esittää sosiaali- ja terveysministeriön naisministerit, ilman että kollegoilta tulisi tukea. Kuoliaaksi vaiettiin esimerkiksi ajatus keskioluen laimentamisesta 4,7 tilavuusprosentista 3,7 prosenttiin. Ainakin laskennallisesti toimi vähentäisi alkoholin vuosikulutusta kymmeneksellä.
Sitäkin voi miettiä, kenen kansalaisoikeudet kärsisivät, jos ravintoloiden aukioloaikoja lyhennettäisiin. Moni törttöily tapahtuu nyt aamuyön tunteina, kun väsynyt ja laskuhumalainen väki alkaa valua aamuneljältä taksijonoihin tai taapertaa kohtia kotia tai nakkikioskia.
On outoa, että lainsäätäjät pystyvät tehokkaasti tarttumaan tupakointiin ravintoloissa ja työpaikoilla, mutta he ovat alkoholipolitiikassa kuin kädettömiä. Ovatko panimot ja ravintola-ala yksinkertaisesti lobanneet päättäjät hiljaisiksi vai pelätäänkö leimautumista tiukkapipoksi, holhoajaksi, moralisoijaksi, sosiaalitantaksi, paasaajaksi ellei suorastaan hihhuliksi? Ei alkoholin juontia voi tai tarvitse lopettaa, mutta sen kulutus on nyt kohtalokkaalla tasolla.
Otetaan vielä pari uutista viime päiviltä. Toinen niistä kertoo, että raiskaukset ovat Suomessa lisääntyneet kesää kohti. Kesäkuun määrä on kaksinkertainen tammikuuhun verrattuna. Poliisin mukaan "kesä laittaa ihmiset liikkeelle ja alkoholin käyttö lisääntyy".
Ja toinen: YK:n syrjinnän vastaisen komitean mukaan Suomessa esiintyy laajasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Komitea esittää sen vähentämiseksi pääministerivetoista työryhmää.
Voihan sen perustaa ja varmaan tuloksena olisi jokin toimintaohjelma. Ehkä kannattaisi kuitenkin sukeltaa suoraan niin miehiin, naisiin kuin lapsiin kohdistuvan väkivallan ytimiin. Sieltä se löytyy, suomalainen viinankäyttö. Korjausten aloittaminen muista tekijöistä on kuuman puuron hyödytöntä kiertämistä.