Suomen valtion budjetti on runsaat 50 miljardia euroa. Lapin kauppakamarin mukaan todennäköiset investoinnit Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisosiin tällä vuosikymmenellä ovat 125 miljardia euroa.
Vertailu antaa mittakaavaa siitä, mitä pohjoisessa on meneillään. Lapin kauppakamari on nyt kolmena vuotena julkaissut investointilaskelman, ja joka vuosi numerot ovat pompanneet ylöspäin. Tänä vuonna tosin myös siitä syystä, että maantieteellinen alue laajennettiin kattamaan koko pohjoinen eli Suomessa Lapin ohella Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Tahti näyttää tällaiselta vuoteen 2020 mennessä: Pohjois-Suomi 22 miljardia, Pohjois-Ruotsi 30 miljardia, Pohjois-Norja 32 miljardia ja Pohjois-Venäjä (Murmanskin ja Arkangelin alueet) 41 miljardia.
Tuskin nuo kaikki toteutuvat mutta paljon kuitenkin. Tämä on kauppakamarin mukaan varmimmin toteutuvien investointien lista. Jos mukaan otetaan kaikki viritelmät, huidellaan kaukana yli 200 miljardissa.
Mitä nämä kaikki odotettavissa olevat urakat sitten ovat? Kaivoksia tietysti, mutta niiden osuus on alle 20 miljardia. Öljy- ja kaasuteollisuus nousee 35 miljardiin ja kuljetusinfra runsaaseen 20 miljardiin, samoin tuulivoimainvestoinnit.
Suomessa on jäänyt jokseenkin vähälle huomiolle se, kuinka jättimäisiä tuulivoimasuunnitelmia Ruotsista ja Norjasta löytyy. Toki investointilistalta erottuu Pyhäjoen ydinvoimalan kuusi miljardia, mutta naapurimaissa satsataan moninkertaisesti vastaavia summia tuulivoimaan. Aikanaan varmaan sitten nähdään, kumpi linja on kestävämmällä pohjalla.
Venäjällä suurimpana kohteena on Shtokmanin kaasukenttä, jonka toteutuksen on jo parikymmentä vuotta ollut määrä lähteä liikkeelle ensi vuonna. Tuleeko se ensi vuosi oikeasti vastaan tämän vuosikymmenen aikana, sen sitten näkee.
Suurin yksittäinen kaivos on Sodankylän Sakatti, jonka arvoksi on laskettu kolme miljardia. Oma veikkaukseni on, että tämä Anglo Americanin operaatio tulee muuttamaan Lappia enemmän kuin mikään yksittäinen asia ikinä, sen verran tutinaa tuntuu löydöksen ympärillä olevan. Toistaiseksi sillä paikalla on Natura-alue ja aapasuo.
Lisäksi listoilta löytyy matkailua ja kaupallisia operaatioita, kuten Oulun keskustan kehitystyöt. Mutta kaiken kaikkiaan luvassa on ennen muuta energiaa, kaivoksia ja kuljetuksia. Niille yhteinen piirre on melkoinen tilan tarve. Tilan, jota toisaalla tarvitaan myös matkailuun, poronhoitoon, metsätalouteen ja luontaiselinkeinoihin. Unohtamatta suojelualueita.
Jo nyt ainakin Ylläksellä ja Rukalla on kaivossuunnitelmia aivan matkailualueiden tuntumassa. Uraanikin kummittelee monessa paikassa. Itäkairassa mietitään, miten Soklin tuotannon saa maailmalle poronhoito- ja suojelualueiden läpi. Mahdollisia ratavaihtoehtoja alkaa olla pohjoisessa vähän siellä täällä, yksikään ei tosin käytännön suunnitelmissa asti.
Eteen tulee vielä päivä, jolloin jokin mittava operaatio on suunnitteilla saamelaisalueelle. Se konflikti on Suomessa vielä näkemättä, metsänhakkuita lukuun ottamatta. Lisäksi tutkija Tanja Joonan tuore väitöskirja muistutti, että Suomessa paljon puhutun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO-sopimuksen aluerajaus voi olla laajempi kuin yleensä ajateltu saamelaisalue eli Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa.
Suomen kaipaama uusi talousveturi on nyt tarjolla. Katsetta vain pohjoiseen. Ei tämä ehkä ihan sitä ole mitä uuden talouden visionäärit ovat Helsingin design-toimistoissaan niukoin tuloksin haikailleet, mutta jotain tekemistä joka tapauksessa jälkinokialaiselle ajalle.
Tämä kaikki on kuitenkin sitä mittaluokkaa, että maankäytön suunnittelu, tieto ympäristön käytön vaikutuksista ja kestävän kehityksen ymmärtäminen ja osaaminen nousevat arvossa huikean tärkeiksi. Esimerkkejä on. Huonosti hoidetun jokirakentamisen haavat märkivät vuosikymmeniä. Hyvin hoidetut matkailuinvestoinnit ovat saaneet ihmeitä aikaan. Millainen toimintatapa nyt valitaan?