Pudotuspelien raastavaan ja raakaan maailmaan kuuluu, että joukosta putoaa aina yksi kerrallaan pois. Nyt oli Bluesin vuoro, vaikka kahdesta tasavahvasta joukkueesta se ei välttämättä ollut huonompi osapuoli.
Raksilan pukukopissa Bluesin territoriossa löytyivät lauantai-iltana Suomen pettyneimmät jääkiekkoilijat. Perjantaina Jyväskylässä päät painuivat KalPa:n kopissa.
Draaman kaari ei kuitenkaan ole päätepisteessään. Ei lähimainkaan, sillä voittajat jatkavat omaan marssiaan kohti suurta kohdetta. Keskiviikkona Jyväskylässä tämän kevään Suomen kaksi parasta joukkuetta aloittavat 0-0-tilanteesta taistelunsa liigamestarin 2009 himoitusta tittelistä.
Vastakkain ovat käsittämättömän kovan kiekkokuumeen Keski-Suomessa luonut JYP sekä 2000-luvun kestomenestyjä Kärpät. Näillä molemmilla on taisteluvarustuksissaan nyt kahdeksan sulkaa.
Toiselle neljä lisää, ja mestaruus saa sinettinsä.
Voittamisen kulttuuria, sen taustoja, tekijöitä ja esiintymistä, on Oulun korkeudella nostettu polttopisteeseen koko 2000-luvun alun. Näillä leveyksillä johtopäätös on jo tehty: sitä joko on - tai sitten ei ole. Kärpillä sitä on.
Pelkkä voittamisen kulttuuri ei kuitenkaan ole mikään taikasana tai -voima, vaan kysymys on myös laadukkaasta materiaalista. Kärppien seurajohto onkin käsittämättömällä osumatarkkuudella saanut kasattua vuosi toisensa jälkeen valmentajat ja joukkueen, joka ennätysmäisesti seitsemännen kerran saavuttaa liigamitalin.
Kuinka suuri on se joukko, joka uskoi syksyllä Kärppien finaalipaikkaan?
Niinpä.
Tämä joukkue on saattanut kaikki epäilijät häpeään. Joukkueen, jonka oma usko omaan tekemiseen ei ole hiipunut missään vaiheessa. Ei edes mustan lokakuun aikana. Ei edes Blues-sarjassa, jossa vastustaja teki jokaisessa kuudessa ottelussa avausmaalin.
Koko koneensa Kärppiä vastaan tyhjentänyt Blues sai kovaa oppia, mutta oikealla tiellä sekin on.
Bluesille lohtuna voisi kertoa, että JYPin voittaessa liigamestaruuden, runkosarjan kakkonen (Blues) pääsee Mestarien liigan karsintakierrokselle ensi syksynä.
Lohtu on laiha, mutta ainakin se on olemassa.
Ja myös pronssi on mitali, jonka sävy saa vuosien saatossa yhä kirkkaampia ja kirkkaampia sävyjä.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi