Risto Mattila istahtaa kahvilan tuolille suu messingillä. Rennosti pukeutuneen ja kohteliaasti käyttäytyvän nuorukaisen kasvoilta paistaa jämpti tyytyväisyys.
Viime keväänä big airin maailmanmestaruuden Itävallan Kreischbergissä voittanut Mattila, 22, on juuri käynyt katsomassa uuden Shoot me -lumilautaelokuvan ensi-illan Oulun pääkirjastossa.
"Se oli tosi hyvä pätkä", kannuslainen lumilautavirtuoosi analysoi tähdittämäänsä elokuvaa.
Selvät tavoitteet
Mattila ei ole jäänyt leijumaan laakereillaan MM-kultansa jälkeen. Breakdancea vapaa-ajallaan harrastavan nuorukaisen jalat ovat yhä tiukasti maan pinnalla ja katse suunnattu jo kohti uusi - entistäkin kovempia - haasteita.
"Tänä talvena ehdoton ykköstavoitteeni on lyödä itseni läpi Amerikassa. Siellä kaikki on kuitenkin paljon suurempaa kuin täällä - varsinkin lumilautailussa", Mattila selventää ja ottaa kulauksen kuumana höyryävästä kahvistaan.
"Nyt syksyllä kierrän jonkin verran maailmancupin osakilpailua sekä halfpipessä että big airissa. Keväällä pyrin puolestaan keskittymään lähinnä ammattilaiskilpailuihin ja leffojen kuvaamiseen", mustaan hiuspantaan sonnustautunut laskija kuvailee suunnitelmiaan.
Mattila sai hyvän alun kaudelleen sijoittumalla toiseksi syyskuun lopulla Chilessä lasketussa maailmancupin avauskilpailussa. Rovaniemeläinen Antti Autti nappasi varsin kovatasoisen halfpipe-kisan voiton Mattilan nenän edestä. 18-vuotiaalle Autille voitto oli uran ensimmäinen maailman cupissa.
"Nuo kisat menivät kaikin puolin hyvin, eikä se haittaa, että voitto meni tällä kertaa sivu suun. Antti (Autti) on kuitenkin niin pirun kova jätkä laskemaan", Mattila toteaa lumilautailijoille varsin tyypilliseen letkeään tyyliin.
Elämäntapaurheilua
Mattila otti ensiaskeleensa lumilautailun parissa talvella 1993.
"Harrastin tuolloin oikeastaan kaikkea mahdollista urheilua. Jäin lajiin koukkuun heti, kun näin erään ystäväni laskevan laudalla", Mattila muistelee.
Mattilan ensimmäisen oman lumilaudan hankkimiseen liittyy mielenkiintoinen tarina.
"Olin vanhempieni kanssa ostamassa maastopyörää. Katseeni kiinnittyi kuitenkin liikkeen nurkassa lojuvaan lautaan. Onneksi myyjä huomasi tämän, sillä sain lopulta sen laudan omakseni pyöräkaupan bonuksena", Mattila naureskelee.
Lumilautailu on Mattilalle - kuten varsin monelle muullekin huippulaskijalle - elämäntapaurheilua. Valtaosa vuodesta vierähtää laudan kanssa temppuillessa ja maailman rinteitä kiertäessä.
"Viime talvena taisin olla Suomessa yhteensä noin kolme viikkoa. Teen tätä niin kauan kuin se tuntuu mukavalta", keväällä 2000 ylioppilaaksi kirjoittanut Mattila toteaa.
Lumilautailu on antanut Mattilalle monen hyvän ystävän, elämyksen ja muunkin positiivisen kokemuksen lisäksi yhden ylimääräisen ja muita tärkeämmän lahjan.
"Tapasin tyttöystäväni Tiinan ensimmäisen kerran Luoston rinteillä kaksi vuotta sitten vappuna", Mattila hymyilee silminnähden onnellisena.