13-vuotias Henri Laaksonen näpyttelee kännykkäänsä. SM-kisojen 14-vuotiaiden poikien välieräottelu on takana ja tekstiviesti lähtee pohjoisesta kohti kotikaupunki Hyvinkäätä.
Viestin sisältö on tuttu: 6-0, 6-0.
Hetkeä myöhemmin myös SM-finaali on ohi. Viestiin tulee pieni muutos: 6-1, 6-1.
Milloin Laaksonen on edellisen kerran hävinnyt saman ikäluokan pelaajalle Suomessa?
"En tiedä... on siitä jonkin verran aikaa. Olisinko 12-vuotiaiden SM-kisoissa hävinnyt, en ole varma", Laaksonen miettii.
Sanojen takana ei ole nuoren tennispelaajan ylimielisyyttä, vaan se yksinkertainen fakta, että hänelle ei enää tahdo löytyä kotimaasta vastusta omassa ikäluokassa.
Edellisen puolentoista kuukauden aikana hyvinkääläinen lupaus on kepittänyt lisäksi Englannin, Ruotsin, Bulgarian, Latvian, Liettuan ja Viron 14-vuotiaiden ykköspelaajat.
Jos tähtää huipulle, on maailman kiertäminen aloitettava jo nuorena.
"Harjoittelu tapahtuu edelleen kotioloissa, mutta kansainvälisiä kilpakavereita on kohdattava entistä enemmän. Jos viime vuonna ulkomaan turnauksia oli 3-4, pitää siihen nyt laittaa ykkönen eteen", Laaksosen valmentaja Pasi Virtanen tietää.
Taikasanana ammattilaisuus
Moni siitä haaveilee, osa on valmis tekemään sen eteen valtavan määrän töitä, mutta vain harva siinä lopulta onnistuu.
Taikasana on ammattilaisuus.
Laaksonen uskaltaa sanoa sanan ääneen.
"Kyllä minä pyrin ammattilaiseksi", 13-vuotias pelaaja vahvistaa.
Laaksosta pidetään tennispiireissä sen tason lahjakkuutena, että tavoite ei ole haihattelua. Yhden maailman suurimman lajin huipulle pääseminen ei kuitenkaan tapahdu pelkän lahjakkuuden avulla.
Valmentaja Virtanen on onnellisessa asemassa, sillä Laaksosta ei ole tarvinnut patistaa harjoittelemaan.
"Lahjakkaita pelaajia on paljon. Henri on lisäksi motivoitunut ja innostunut tenniksestä. Hänessä lahjakkuuteen yhdistyy hirveän kova tahto ja halu. Hän on paras mahdollinen valmennettava."
Harjoittelun voi tehdä hyvin tai vähän sinne päin.
"Hänelle ei tarvitse sanoa, miksi olemme kokoontuneet harjoittelemaan. Hän on ensimmäisenä paikalla, eikä koskaan päästä edes treeneissä palloa pomppaamaan kahta kertaa", Virtanen kehuu.
Järkevällä tavalla huippua kohti
Suomessa on ollut miesten puolella kaksi lahjakkuutta ylitse muiden: Aki Rahunen ja Jarkko Nieminen. Ja nimen omaan tuossa järjestyksessä.
Nieminen on matkalla maailman 20 parhaan pelaajan ryhmään, mutta Rahusen vauhti katkesi sijalle 57 ja johti loppuun palamiseen hyvin nuorena.
Nieminen on hyvä esimerkki ja uskon antaja suomalaiselle tennikselle.
"Jarkkoa on viety huipulle järkevällä tavalla. Moni on harjoitellut kovaa, mutta Suomessa on usko tahtonut loppua. Ei uskalleta lähteä ulkomaille, ei uskalleta pärjätä", Virtanen näkee.
Virtanen oli 1980-luvun puolivälissä lähellä paikkaa ATP-listan 300 parhaan joukkoa. Mies pystyy käyttämään kokemustaan hyväksi, kun nuorta pelaajaa valmennetaan kohti ammattilaisuraa.
"Kyllä se antaa pohjaa. Olen kiertänyt monissa harjoituskeskuksissa ja päässyt harjoittelemaan ja pelaamaan jopa maailman ykköspelaajien kanssa. Yritän antaa Henrille kaiken mahdollisen avun - oman uran tuntemuksia nykypäivään jalostaen."
Vuosikymmen
jo takana
Totisesti silmiään on uskottava: rapiat 180 senttiä pitkä Laaksonen lyö ja syöttää kuin aikamiehet. Pallo saa hurjaa kyytiä varsinkin kämmenpuolelta. Pitkäksi pojaksi hän on yllättävän ketterä.
"Uskallan lyödä aika pienellä marginaalilla aivan rajojen lähelle. Kämmenellä saan aikaiseksi voittolyöntejä, mutta siinä tulee myös virheitä", hän kertoo.
Nuoresta iästään huolimatta Laaksonen on pelannut jo kauan.
"Aloitin kaksivuotiaana ja menin minitennikseen mukaan neljän vuoden iässä. Tennis on aina ollut ykköslajini."
Laaksosen SM-turnaus päättyi maanantaina ja tiistaina hän on jo matkalla kohti Tallinnan kansainvälistä turnausta. Tulevaisuudessa ulkomaan keikkoja tulee yhä lisää.
"Olen hoitanut koulujutut hyvin", yläasteen seitsemäsluokkalainen alleviivaa.
Maaliskuun viimeisenä päivänä 14 vuotta täyttävä nuorukainen on vielä pitkän matkan päässä haaveestaan.
Haaste on otettu vastaan.