Oulun edessä on uhkia ja mahdollisuuksia. Kaupungissa tarvitaan lisää rohkeutta uusien ideoiden esittämisessä ja konkreettisissa päätöksissä.
Teollisuusneuvos Seppo Arponen jatkoi viime keskiviikon Kalevassa niitä Oulua koskevia pohdintoja, jotka toivat hänelle lehden tämänvuotisen Julkisuusteko-palkinnon. Yritysmaailman ja oululaisen elämän perin pohjin tuntevan Arposen keskeinen kommentti kuului: "Tämä yhteisö kaipaa jotakin!"
Uuden vuosikymmenen alussa kaupungin näkymiä pohtii tässä lehdessä viisi muutakin oululaista vaikuttajaa. Kannattaa lukea. Oulua koskevan perusteellisen keskustelun aika ei nyt ole siksi, että vuosilaskurissa naksahtaa yhden numeron sijasta kaksi. Keskustelun tarve syntyy siitä, että asukkailleen ja ympäristölleen hyvä kaupunki olisi sellainen vastaisuudessakin. Automaattisesti näin ei ole.
Oulun hyvinvoinnin perusteita syövyttää nimittäin nyt pitemmänkin jakson kehitys kuin vain suhdannekuoppa. Jos täällä ei tehdä oikeita ratkaisuja, työpaikkojen katoaminen jatkuu ja kiihtyy. Se tekee kaupungista huonomman kaikille.
Sekä Arposen että viiden muun asiantuntijan puheenvuorot ovat parhaimmillaan edetessään konkretiaan. Siihen pitäisi keskustelussa koko ajan pyrkiä. Liian usein jäädään vaiheeseen, jossa puheessa vilahtelevat innovaatiot, palvelut, yrittäjyys, kansainvälisyys ja verkostoituminen ilman sen kertomista, miten noihin tavoitteisiin oikein päästään.
Arposen kouriintuntuva ehdotus on palveluelämyskeskus, joka kokoaisi sisäänsä isot kulttuuri- ja urheilutapahtumat ja esimerkiksi Tietomaan. Ajatuksessa on itua. Ja vaikka sitä ei sellaisenaan sulattaisikaan, juuri tähän pitää esityksissä päästä, konkretiaan. Samoin on irrottauduttava Oulun näkymien surkuttelusta. Se ei johda mihinkään.
Viiden asiantuntijan näkemyksissä ei heitetä syrjään sitä, missä Oulussa ollaan nyt hyviä, vaikkapa langatonta teknologiaa tai lääketieteen perustutkimusta. Niistä tulee pitää kiinni vastakin.
Silti pitää kehittää uutta. Yrittäjyys on äärimmäisen tärkeää, jotta työpaikkoja syntyisi. Ongelma vain on, miten sille tielle saadaan ohjattua uusia ihmisiä. Kun kaupungin organisaatiossa pannaan pian yhteen alan palvelut toivottavasti keksitään samalla jotain uutta ja kannustavaa.
Se on selvä, että yliopiston rooli tulee Oululle olemaan vastedeskin aivan keskeinen. Näin siitä huolimatta, että yliopiston valtakunnallinen paino uhkaa keventyä pääkaupungin Aalto-yliopiston takia.
Oulun yliopisto ei ole olemassa vain Oulua varten mutta yliopistolaisten panos täkäläiseen julkiseen keskusteluun voisi olla paljon vahvempi kuin se nyt on. Sen laitoksillahan on valtava määrä henkistä pääomaa. Sisäänpäinkääntyneisyyden kulttuuri pitäisi nopeasti murtaa. Talon uusi hallitus toivottavasti pystyy tekemään tälle jotain.
Oulu on viime vuosina kansainvälistynyt, mutta aivan liian hitaasti. Oulusta liikutaan ulos, mutta tänne ei tulla siihen tahtiin kuin olisi tarpeen. Uudet tulijat tuovat vaikutteita ja ideoita, niin yrityselämään kuin tutkimusmaailmaankin. Tilanteen korjaamiseksi kaupunki tarvitsee tavalla tai toisella lisää vetovoimaa.
Näyttää ilmeiseltä, ettei vettä saada liikkeelle vain kaupungin päättäjien omin seminaarein, vaikka joukon vilpitöntä pyrkimystä ei ole syytä epäillä. Ehkä Oulua koskevia kehitysideoita heittelemään tarvittaisiin rohkeiden ja riippumattomien henkilöiden valistunut sparrausryhmä. Siltä tilattaisiin tiivis esitys siitä, millaisin eväin Oulua lähdetään viemään tälle ja tulevalle vuosikymmenelle.