Katsastusmiehelle kevät on kiireistä aikaa. Horroksestaan kun tuntuvat silloin heräävän niin moottoripyöräilijät kuin muutkin pärinäkuumeesta kärsivät. Sen tietää kokemuksesta katsastusasemapäällikkö Sampo Saukkoriipi.
"Keväisin myös otetaan enemmän uusia autoja käyttöön kuin syksyisin, ja kun katsastusajat määräytyvät käyttöönottopäivämäärän mukaan, keväälle syntyy ruuhkaa. Kesää myöten se sitten hellittää, ja syksyllä on taas pieni piikki. Tämä työ elää pitkälti vuodenaikojen mukaan."
Katsastus on ikään kuin auton terveystarkastus. 90-luvun alusta lähtien alalla ollut Saukkoriipi ei muistele kaiholla uransa alkuaikoja, jolloin katsastustapahtuma oli hyvinkin erilainen kuin nykyään.
"Tekniikkaa tulee koko ajan lisää. Lyhyessä ajassa paljon on ehtinyt muuttua. Miltei koko katsastustoimenpide hoidetaan nykyään tekniikan avulla, lihasvoimaa ei juuri tarvitse käyttää, toisin kuin ennen."
Direktiivit tiukentuvat koko ajan. Päästöjä mitataan tarkkaan ja turvallisuusmääräykset kiristyvät.
"Turvavöiden kunnon lisäksi tarkistetaan uusista autoista kaikki turvalaitteet. Kun muukin tekniikka on autoissa lisääntynyt, on katsastukseen menevä aikakin tuplaantunut. Nykyään koko toimenpiteeseen menee vajaat puoli tuntia, kun siitä ennen saattoi selvitä kymmenessä minuutissa".
Siinä missä auton tuominen katsastukseen oli ennen pitkälti miesten tehtävä, on Saukkoriipi sitä mieltä, että naisasiakkaita näkee nykyään enemmän.
"Naiset ovat hyvällä tavalla uteliaita ja miehiä enemmän kiinnostuneita esimerkiksi turvallisuusasioista."
Vaikka asiakas voi pestä kätensä koko katsastustapahtumasta ja istahtaa sen ajaksi vaikkapa kahville, noin puolet asiakkaista haluaa kulkea katsastusmiehen mukana seuraamassa tapahtumaa.
"Pidän asiakkaan kiinnostuneisuutta hyvänä asiana. Jos tulee huomauttamista, voi saman tien näyttää asiakkaalle, mistä on kyse. Ja onhan se mukava porista siinä samalla, ei tästä yksinäisenä liukuhihnatyönä niin jaksaisi innostua", Saukkoriipi tuumii.
Jokaisen katsastusmiehen tielle on luultavasti joskus sattunut eteen sellainen tapaus, jota ei unohda. Saukkoriipi kohtasi sen muutamia vuosia sitten Kiuruvedellä.
"Katsastusasemalle ajeli vanha pappa vuoden -75 Toyotalla, jolla ei ollut ajettu kuin nelisenkymmentä tuhatta kilometriä ja takapenkilläkin olivat muovipäällysteet vielä paikallaan. Kun auto nostettiin nosturille, näkyi pohjassa tukivarren päällä linnunpesä höyhenineen ja munankuorineen. Lintuja ei sentään näkynyt. Ei ollut pappa tainnut paljoa autolla ajella", Saukkoriipi nauraa.
Tietysti ikävämpiäkin yllätyksiä tulee joskus eteen.
"Joskus on sattunut eteen autoja, joiden tukivarsien kiinnitykset ovat pysyneet kasassa kuin ihmeen kaupalla. On vain voinut todeta, että onneksi ei kuskin tielle ole sattunut isompaa monttua, sillä sellaisessa ne olisivat pettäneet."
Katsastusmiehen yleisin nootti asiakkaalle on rekisterikilven palanut lamppu, mutta yksin sen vuoksi ei autoa hylätä katsastuksessa.
"Vastaavia pikkuvikoja ei kuitenkaan kärsi olla kolmea enempää, koska silloin edessä on korjauslista ja jälkitarkastus. Turvallisuuteen liittyvissä puutteissa ollaan tarkempia, jo yksikin vika johtaa hylkäämiseen", Saukkoriipi kertoo.
Oululaista autokantaa Saukkoriipi pitää maan keskiarvoja vastaavana. Autot lisääntyvät koko ajan ja autokanta nuorenee.
"Kyllä 80-luvun autot alkavat käyttöautoina olla jo todella harvassa. Toisaalta on sitten tietysti niitä hienoja vanhoja harvinaisuuksia, jollaisen tullessa halliin keskeytyvät kaikki muut työt", katsastusmies nauraa.
Katsastus-linkkejä
www.a-katsastus.fi
www.autokatsastus-ykl.fi
www.k1katsastajat.fi
www.autokatsastusasema.com
www.autokatsastus.com
www.ake.fi