Keskustan entisen kansanedustajan ja ministerin Tytti Isohookana-Asunmaan mukaan puolue elää nyt toista suurta olemassaolon kriisiään. Ensimmäinen kriisi oli 1970-luvun alussa. Onko keskusta tehtävänsä tehnyt vai kykeneeko se uuteen nousuun?
Valtiotieteiden tohtori Tytti Isohookana-Asunmaa ei sorru jälkiviisauteen analysoidessaan keskustan vaalitappioiden syitä Kalevan Sunnuntai-liitteen puheenvuorossaan. Hän kirjoitti jo viime joulukuussa, että vaaliasetelmassa oli nähtävissä yhtäläisyyksiä vuoden 1970 eduskuntavaalien asetelmaan.
Keskustan aktiivit eivät uskoneet syvään vaalitappioon, vaikka se oli silmien edessä. Puoluetta painoi hallitusväsymys, ja ministerit olivat muuttuneet virkamiesmäisiksi toimijoiksi. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi joutui puolustamaan muiden tekemiä virheitä. Vaalirahoituskohussa näkyi puolueen moraalinen rappio.
Pahinta Isohookana-Asunmaan mielestä on kuitenkin se, että keskustalaiset päättäjät ja kannattajat eivät kykene enää avoimeen ja kriittiseen keskusteluun. Ennen paikallisosastojen kokouksiin oli suorastaan tunkua, koska tiedossa oli värikkäitä keskusteluja. Tämä kulttuurimuutos näkyy keskustalaisille aiemmin tuntemattomana piirteenä: äänestämättä jättämisenä.
Lue valtiotieteen tohtori Tytti Isohookana-Asunmaan puheenvuoro 22.5. ilmestyvästä Sunnuntai-liitteestä .
Kerro mielipiteesi kommenteissa!