Ihailtu ja kunnioitettu Anna Lindh on kuollut. Suruviesti tuli Ruotsin kansalle kuin varkain, kun kaikki odottivat pääministeri Göran Perssonin tiedotustilaisuutta hallituksen Rosenbad-talosta.
Ruotsin TV-1 kertoi Ruotsin tietotoimiston välittämän uutisen vain muutamalla lauseella ja sen jälkeen Persson itse pääsi puhumaan kansalle. Kansan reaktiota ei tarvinnut odottaa kauan. Väki virtasi Anna Lindhin kohtalon paikoille: NK-tavaratalolle, jossa kaikki alkoi, Karoliiniseen sairaalaan, jossa Lindh taisteli elämästään ja Rosenbad-talolle,jossa hallitus kokoontui ja johon puoluejohtajat saapuivat neuvonpitoon Perssonin kanssa.
Persson ei ollut ainoa, joka nieleskeli kyyneleitä Anna Lindhin kuolinpäivänä. Tavalliset ruotsalaiset muistivat kyvykästä ulkoministeriään kyynelin ja kukkasin. Yksi heistä oli Erik Jennische, nuori kansanpuolueen jäsen, joka pelkäsi pahinta, kun Perssonin tiedonannon alkaminen venyi ja venyi. "Ei tullut mitään uutta, ei mitään uutisia. Silloin tietää, että jotakin on tapahtunut."
Jennische seurasi TV:tä ystäviensä kanssa,kun uutinen tuli.Seurasi syvä yhteinen huokaus "Olin lapsi.kun Palme kuoli. En unohda sitä koskaan. Nyt sama trauma, sama juttu uudestaan. Jnennische saapui Rosenbad talolle ja lohdutti nuorta naista, joka itki.
NK-tavaratalolla myöhemmin torstaina ihmiset näyttivät päätä päin jo rauhallisemmilta. Ei enää itkeviä ihmisiä,mutta ihmisiä oli paljon enemmän kuin Rosenbad-talolla.
Arne Gustafsson kertoi tavanneensa Lindhin kerran bussissa. Gustafsson oli ollut soittamassa kitaransa kanssa ja iloinen Lindh oli kysellyt Gustafssonilta kuulemiset ja oliko ollut mukavaa.
"Se kertoi paljon ihmisestä", Gustafsson sanoo.
Vanhalta mieheltä nousi kyyneleet silmiin,kun hän näki nuorten tuovan kukkia. Liikutusta lisäsi surumusiikki.
Rosenbad-talon kupeeseen ilmestyi ensimmäinen ruusukimppu jo varhain aamulla pian Perssonin tiedonannon jälkeen. "Hej lilla flicka,du lever kvar i mitt hjärtä". "Hei pieni tyttö,sinä elät minun sydämessäni."
Suru tuli Haaparantaan