Punahilkka-näyttely avataan perjantaina 11. kesäkuuta klo 18 Taide - satua vain? keskustelutilaisuudella, johon yleisö voi osallistua.
Ilta jatkuu klo 22 Wicked Fairytales -burleskiesityksellä Nuclear Nightclubissa, jonne on pääsymaksu.
Oulu
Mitä hittoa, Louis Vuitton -laukku on tyhjä, ja silti se maksaa maltaita!
Söpö pikkutyttö tekee Katja Tukiaisen maalaamassa taulussa huomion, joka saa tytön pissimään laukkuun. Eipä ole tyhjä enää. Tukiaisen maalausinstallaatiossa tytötkin osaavat olla roisia, se ei ole vain poikien yksityisoikeus.
Kapitalismi ja kommunismi näyttäytyvät Katja Tukiaisen Paradis C -installaatiossa, joka on tehty varta vasten Oulun taidemuseoon. Taru ja todellisuus sekoittuvat öljyvärein kankaalla. Tukiainen on ottanut taidemuseon nurkkauksen haltuunsa maalaamalla myös seinälle valtavat saparopäiset tytöt.
"Ihmisillä on paratiisista erilaisia utopistisia ajatuksia. Materia tuo joillekin paratiisin, mutta rinnalle tarvitaan myös maanläheisyyttä. Olen tarkastellut asioita kuin vaaleanpunaisten linssien läpi, mutta asenteella. Taulun tytöt ovat enemmän kuin alter ego, ne voivat tehdä asioita, joihin taiteilija ei kykene."
Kuuden naistaiteilijan töitä on kerätty Oulun taidemuseon Punahilkka-näyttelyyn. Naivismin ja nykytaiteen tekijöitä yhdistää vahva tarinallisuus.
Vaikka näyttelyn töitä ei voi niputtaa yhteen, on kaikissa ilman muuta rempseyttä ja villi ote. Esimerkiksi Katja Tukiaisen ja Petra Innosen työt ovat yhtä lailla "vinksahtaneita". Ja tämä on siis Tukiaisen määritelmä.
Näyttelyn nimi tulee Innosen videoanimaatiosta, jossa esittäytyy Punahilkan matka nuoruudesta vanhuuteen. Isoäidin vanhuus on pelottava asia, ja myös susi on kauhistuttava hahmo.
"Taiteeni käsittelee rooleja ja transformaatiota, teemoja olen hakenut esimerkiksi popkulttuurista, sirkuksesta ja kabareesta. Asioilla on monta puolta. Arkinen voi muuttua oudoksi tai kaunis pelottavaksi. On hienoa tuoda Punahilkka-animaatio näyttelyyn. Tuntee, ettei ole turhaan riekkunut metsässä susinaamari päässä", Innonen naurahtaa.
Alunperin taidemaalariksi valmistunut Innonen on myöhemmin perehtynyt muun muassa videoperformansseihin, joita hän on animoinut. Innosen mukaan maalaustaide, performanssi ja video kulkevat käsi kädessä, taiteen tekemisen prosessi on kuin yksi vyyhti.
"Haluan yhdistellä eri taiteenlajeja. Yksi osa-alue voi ruokkia toista. Miksi pitäisi olla niin jäykkää ja lokeroida kaikkea?"
Innonen esiintyy usein itse animaatioissaan, vaikka ne eivät sinänsä omakuvia olekaan. Hän ei epäröi laittaa itseään likoon, ja esittää näyttelyn avajaisiltana myös burleskia.
"En stressaa, mitä muut minusta ajattelevat. Iän myötä olen huomannut, että se on ihan sama. Ihmiset määrittelevät turhaan, miten toiset saavat käyttäytyä. Burleski on taiteelleni suora jatke, kaikkea ei voi kertoa maalaamalla. Burleski on kuin liikkuvaa maalausta."
Innonen ihmettelee, miksi esimerkiksi vanhemman ihmisen seksuaalisuus on tabu. Photoshopatut mallit esiintyvät naistenlehdissä ja luovat vääriä roolimalleja. Viaton burleskikin leimataan usein seksin ja pornon välineeksi.
"Kotisohvalta on helppo arvostella. Jos on jostain vahvoja mielipiteitä, niin kehottaisin ennen niiden laukomista tutustumaan asioihin tarkemmin."