Television ensimmäisessä vaalitentissä puolueiden puheenjohtajat pantiin näpräämään kännykkä toimintakuntoon. Se oli koko parituntisen jaarituksen kiinnostavin kohta, ja varmaan erittäin tarpeellinen. Jos vaaliehdokas kykenee näpertelemään kännykän kokoon kymmenessä minuutissa, mitä hän saakaan aikaan eduskunnan äänestysnappuloilla neljän vuoden aikana!
Testi osoittaa teknologian voittokulkua myös politiikan puolella. Vielä vuosi sitten kiisteltiin siitä, kuinka paljon silloiset presidenttiehdokkaat ymmärtävät maanviljelyksen päälle, ja osaavatko he esimerkiksi lypsää. Tulokset eivät olleet kovin häävejä: Sauli Niinistö tunnusti, että hän luuli aikoinaan lehmän sarvia maitoletkuiksi. Tarja Halonen ei tainnut olla asiasta perillä senkään vertaa.
Nyt sentään jokainen puoluejohtaja näyttää ymmärtävän, että kun heidän pitää koota matkapuhelin, sillä on tarkoitus soittaa matkapuheluita eikä esimerkiksi suihkuttaa kainaloita.
Kännykkätesti on hyödyllinen ja paljastava monesta muustakin syystä. Maassammehan vallitsee parhaillaan pahanlaatuinen Kiina-ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että työpaikkoja viedään Kiinaan, missä palkat ovat pieniä. Tämä koskee erityisesti sellaisia tehtäviä, joissa tarvitaan sorminäppäryyttä. Kännykkäpuoleltakin ovat kohta kaikki alihankkijat lähteneet, ja pelolla odotetaan, miten käy itse Nokian. Kukapa tietää, vaikka neljän vuoden kuluttua Suomessa ei osaa koota kännykkää kukaan muu kuin parisataa kansanedustajaa.
Kuka tietää vaikka sen jälkeen myös eduskunta päätetään globalisoida Kiinaan. Silloin kädentaidoista on suurta hyötyä, sillä itse päätöksenteossahan ei Kiinassa tuhraudu kansanedustajan aikaa senkään vertaa kuin Suomessa, kun päättäjiä on toista miljardia. Kännykänteko käy siellä hyväksi harrasteeksi, ja ainahan siitä voi saada vähän täydennystä riisipussiin.
Vaikka parlamentti jäisi Suomeenkin, toinen näppäryyttä vaativa haaste tulevalla vaalikaudella on tietysti digitelevisio. Sehän tulee pakolliseksi ensi elokuussa, joten ehdokas, joka ei saa edes kännykkää toimimaan, ei yksinkertaisesti ole uskottava. Toisaalta kovin uskottava ei ole sellainenkaan, joka on liian näppärä, koska digitelevisiota ei kukaan saa kerralla toimintakuntoon. Jos saa, on syytä epäillä rötösherraksi. Näin ollen ehdokkaista kansanläheisimpiä ovat ne, jotka räpeltävät puolet nippeleistään lattialle, mutta saavat silti kännykkänsä jollain lailla pelaamaan. Kannattaa vielä videolta tai netistä tarkistaa torstai-illan ohjelmasta, kuka ehdokkaista onnistui tässä söheltämisessä parhaiten.
Jäämme odottamaan testien jatkumista. Seuraavassa kokeessa ehdokkaat voitaisiin panna kuorimaan tuppiperunoita. Sellainen testi mittaisi erinomaisesti uusavuttomuuden astetta ja toimisi hyvänä mallina kasvavalle nuorisollemme. Kisasta voidaan tehdä opetusvideo perunankuorintakursseille, jollaisia on lehtitiedon mukaan ruvettu järjestämään lapsille.