Käteviä käsiä Sär­ki­jär­ven jäällä

Lippukunta Tesoman Sinisiskojen naisvartion repuista löytyy melkoinen työkalupakki: On kahdenlaista sahaa, pora, harppi, puukkoja ja lumilapio. Laudanpätkästä pitäisi puolessa tunnissa piirustusten mukaan rakentaa älypelin tapainen viritys tappeineen ja pyöreine kiekkoineen. Reippaat puolentuhatta partiolaista mittaa Muoniossa taitojaan ja tietojaan.

Juniori ja seniori. Ilona Hohental, 11, Turusta on kisan nuorimpia. Tuomo Huhtalalla, 43, Muuramesta on takanaan kilpailu poikineen.
Juniori ja seniori. Ilona Hohental, 11, Turusta on kisan nuorimpia. Tuomo Huhtalalla, 43, Muuramesta on takanaan kilpailu poikineen.
Kuva: Jouni Knihtilä

Lippukunta Tesoman Sinisiskojen naisvartion repuista löytyy melkoinen työkalupakki: On kahdenlaista sahaa, pora, harppi, puukkoja ja lumilapio. Laudanpätkästä pitäisi puolessa tunnissa piirustusten mukaan rakentaa älypelin tapainen viritys tappeineen ja pyöreine kiekkoineen.

On lauantai ja Suomen Partiolaisten talvimestaruuskilpailu Muohtagen aloituspäivä. Särkijärven jäällä tuulee kylmästi, eikä Koneen nimellä kisaava hämäläiskolmikko Maria Nurminen, Laura Matilainen ja Elina Konsén riisu sormikkaitaan. Homma hoituu käsineet kädessäkin.

Särkijärvellä on aistittavissa voimakas harmaiden aivosolujen lataus, kun reilut 500 päätä pähkäilee hoksottimia, kädentaitoja ja näppäryyttä vaativalla ensimmäisellä rastilla. Nuorimmat ovat päivän keikalla, isommilla kisa kestää läpi yön. Sarjoja on kaikkiaan kuusi, vanhimpien ja nuorimpien osallistujien ikähaarukka vuosikymmenien mittainen.

Maria Nurminen, 25, Laura Matilainen, 21, ja Elina Konsén, 21, ovat kokeneita eränkävijöitä ja partiolaistaitojen osaajia. Takataskussa on kahdesta viimeisestä kisasta suomenmestaruus. Mutta mestareiksi hekään eivät ole syntyneet. "Olimme aikanaan viimeisiä oranssissa sarjassa. Siitä on lähdetty."



Rypyt suoriksi


"Tänään ei ole niin suuret luulot, mutta ainakin lähdemme pitämään hauskaa. Kisa sujuu paremmin, kun ei ota niin vakavasti", nuoret naiset muistuttavat. Turha ryppyotsaisuus olisikin kilpailuohjesäännön vastainen partio-opillinen riitasointu.

Puutyötaitoja ja kätevyyttä mittaava ykkösrasti panee aikataulun tiukalle, mutta kolmikko ehtii veistellä puun lisäksi vitsejäkin ympyrän olemuksesta ja olemisesta yleensä.

Joskus työn valmistuminen on mennyt sekuntipeliksi, mutta nyt jää muutama minuutti jopa käyttämättä. Edessä on vielä tukku rasteja, yö tunturissa ia 23 kilometriä hiihdettävää.

Sinisiskojen toiminta on parhaiden partioperinteiden mukaista tiimityötä, jossa kilpailijoiden erikoisosaaminen ja voimavarat ovat hyvässä hyötykäytössä.

"Sooloilulla ei pärjää, ja jokaisen on osattava jotakin. Tehtävät on osattava jakaa oikein ryhmän sisällä", he korostavat.

Partiolaisuus on kaukana television nykybuumin mukaisista pudotusohjelmista, joissa kyykytetään ja juonitellaan toisten päänmenoksi. Jos luonnollinen eränkäynti on extremeä, partiolaisuus on toki sitäkin.

Mutta on se paljon muutakin. Partioveteraani, 1971 partiolupauksen antanut Tuomo Huhtala, 43, Muuratpartiosta Muuramesta sen tietää. Hän on ollut partiossa piirijohtajuutta myöten monessa mukana. "Haasteita on niin paljon kuin kiinnostusta ja ruokahalua riittää byrokratian pyörittämisestä kentällä lasten ja nuorten kanssa toimimiseen."

Senioripartiolaisen mukaan maan suosituin nuorisojärjestö on vetänyt väkeä yllättävän tasaisesti. "Kisojen perusteella näyttää siltä, että 14-18-vuotiaiden tyttöjen ja poikien määrä laskee; partio kisaa suosiossa koulun kanssa. Sitä nuorempien sarjoissa on osallistujia taas todella paljon", Huhtala kertoo.

Yksi junioreista on Ilona Hohental, 11, Turusta Auran Tytöistä, joka lähti mukaan mukavaan harrastukseen. "Partiossa olen oppinut ainakin suunnistamaan."



Puitteet kunnossa


Tunturi-Lapissa käytävä kisa on rakennettu alueensa näköiseksi. Lapin Partiolaisten muutaman vuoden ajan kasaama rastipaketti mittaa paitsi perinteisiä partiotaitoja, kyselee myös saamelaisuudesta ja lappilaisista erikoisuuksista. Muohtage on muuten saamea ja tarkoittaa luntakin ja sitähän Lapissa riittää.

"Täällä ei tarvitse kilpailla talvimestaruuksista teitä ylittelemällä ja lähes lumettomalla pellolla hiihtelemällä. Taannoin Naantalissa suksenpohjat olivat aivan ruvella", kilpailunjohtaja Mikko Paakkolanvaara Keminmaan Kivekkäistä kehaisee.

Järjestäjillä oli kisan kokoamisen alkutaipaleella pieni pelko puserossa: josko etelästä asti riittää intoa lähteä Muonioon kisailemaan. Mutta varmat kelit ja Lapin eksotiikka purivat. "Täällä on mukana enemmän vartioita kuin joissain etelän kisoissa."

Kilpailijoiden ei toki aivan kylmiltään ole tarvinnut törmätä lappilaiseen tematiikkaan, pohjoiseen faunaan ja muihin knoppeihin, sillä tehtäväluettelo taustatutkimusta vaativine täkysanoineen on mennyt osallistujille jo puoli vuotta sitten. Sinisiskotkin ovat jakaneet keskenään luettavaa. Viimeiset lukuharjoitukset tehtiin pitkällä bussimatkalla Tampereelta Muonioon.

Ilmoita asiavirheestä