Kateus syn­nyt­ti nais­jouk­kueen

Miehille on jos jonkin näköisiä puulaakisarjoja jalkapallossa, jääkiekossa, kaukalopallossa ja salibandyssä, kun naiset tuntuvat karttavan joukkuelajeja ja rajoittavat harrastusliikuntansa lähinnä ratsastamiseen tai salilla ramppaamiseen.

Pallo hallussa. Neena Kuukasjärvi Mikkola (vas.) ja Reeta Törmälä pitävät FC Stray Catsien parhaana puolena rentoa asennetta. Ja joukkueen ulkoasua, joka oli suunniteltu jo ennen ensimmäisiäkään harjoituksia.
Pallo hallussa. Neena Kuukasjärvi Mikkola (vas.) ja Reeta Törmälä pitävät FC Stray Catsien parhaana puolena rentoa asennetta. Ja joukkueen ulkoasua, joka oli suunniteltu jo ennen ensimmäisiäkään harjoituksia.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Miehille on jos jonkin näköisiä puulaakisarjoja jalkapallossa, jääkiekossa, kaukalopallossa ja salibandyssä, kun naiset tuntuvat karttavan joukkuelajeja ja rajoittavat harrastusliikuntansa lähinnä ratsastamiseen tai salilla ramppaamiseen.

Taidoista harrastamisen ei välttämättä tarvitse olla kiinni. Jokainen oppii pelaamaan, ja jokaisella on oikeus pelata, vaikka ei oppisikaan. Tuota oikeutta perää oululaismimmien jalkapallojoukkue FC Stray Cats.

"Tyttöjen ja naisten joukkueharrastaminen on jotenkin liian totista. Sellaiselle hauskanpito- ja ajanvieteurheilulle ei tyttöjen maailmassa ole ainakaan oman kokemukseni mukaan sijaa. Miehet ovat hoitaneet tämän asian fiksummin", Kissojen kapteeni Neena Kuukasjärvi Mikkola harmittelee.

Kuukasjärvi Mikkola uskoo kaiken lähtevän koulujen liikuntatunneilta. Sieltä liikuntainnostus joko kumpuaa tai kirpoaa.

"Ainakin parikymmentä vuotta sitten koululiikunta oli hyvin joko tai -henkistä. Joko olit reipas urheilijatyttö, tai sitten et ollut ja otit turpaan joltain Lipon pesiskuningattarelta korismatsin tiimellyksessä, mikä oli omiaan nostattamaan loppuiäksi antipatiota koko touhua kohtaan. Näitä ennakkoluuloja ja angsteja nyt hälvennellään hartiavoimin."



Vitsistä todeksi


FC Stray Catsin tarina sai alkunsa kateudesta. Viime pääsiäisenä joukko nykyisiä Kissoja istui Linnanmaan jäähallissa seuraamassa viihdemaailman ihmisten Rock Hockey SM -turnausta. Viimeistään palkintogaalaa katsellessa ei voinut kuin harmitella, että eikö naisille voisi olla jotain vastaavaa.

Huonosti nukutun yön jälkeen mielissä kirkastui idea omasta jalkapallojoukkueesta, jossa keskinäinen hauskanpito ajaisi osaamisen edelle. Niin alkoi armoton tekstiviestien vaihto, ja eipä aikaakaan, kun joukkueen runko oli jo kasassa.

Taustavoimiksi värvätyt miehet ja osa pelaajistakin epäili touhun jäävän haaveen asteelle, mutta kaveriporukan sisäpiirivitsi alkoi nopeasti elää omaa elämäänsä, eikä paluuta enää ollut.

Ennen kuin Heinäpään harjoituskenttien nurmi ehti kunnolla kuivaa talven jäljiltä, FC Stray Cats oli kutsuttu perinteisen Rockfutis SM -turnauksen yhteydessä ensimmäistä kertaa pelattavaan mimmiliigaan. Turnaus pelataan Vaasassa tänä viikonloppuna.



Sopivan rentoa


Kissojen jalkapalloharrastus alkoi käytännössä tyhjästä. Vain Reeta Törmälä oli entuudestaan sinut pallon kanssa, sillä hän kirmasi kouluaikanaan Itä-Hakkilan Kilvan paidassa Vantaalla. Reeta oli ehtinyt jo pitkään haaveilla palaavansa kentille ennen kuin kutsu Kissoihin tuli.

"Lähdin mukaan siltä seisomalta ja erittäin innostunein mielin. Kissoissa pelaaminen on sopivan rentoa, vaikka vakavasti otettava joukkue ollaankin", Törmälä selvittää.

"Se on jalkapalloa tyylillä ja asenteella. Pelit lähdetään voittamaan, eikä tyyliseikoistakaan tingitä. Me olemme kaikki tosi innostuneita ja motivoituneita, ja se näkyy pelaamisessa."

Pelilliset tavoitteensa FC Stray Cats on asettanut jonnekin huvittelun ja tosissaan treenaamisen välimaastoon. Ainakin treenimäärien suhteen sisäpiirivitsi on muuttunut totiseksi harrastukseksi, ja kaikesta päätellen mieluisaksi sellaiseksi. Ahkerimmat kulkevat harjoituksissa kolme kertaa viikossa, eikä poisjäänti tule kuuloonkaan kuin äärimmäisen pakottavista syistä.



Tyylistä tinkimättä


Kissoissa on tällä hetkellä yksitoista naista. Kuukasjärvi Mikkolan mukaan kokoonpanon keskinäiset kaveruussuhteet ovat lopulta varsin löyhät, mutta mukaan löytyneet ja matkassa pysyneet ovat juuri sellaisia tyyppejä, joita haettiinkin. Heillä on riittävästi huumoria ja asennetta panna itsensä likoon, vaikka suoritukset eivät taidokkuudellaan vielä päätä huimaakaan.

"Kuljemme jossain hurtin huumorin ja äärimmäisen itsekritiikin rajamailla. Pelleilemään emme ole lähdössä, emmekä itseämme nolaamaan", kapteeni tiivistää.

"On hauskaa ja samalla liikuttavaa, miten jalkapallosta oikeasti jotain ymmärtävä miesväki on myös ottanut joukkueemme asian omakseen. Alkuperäinen ideamme kieltäytyä valmennusavusta hylättiin onneksi nopeasti, ja pätevän ja omistautuneen taustatiimin ansioista olemme takuuvarmasti pitemmällä kuin olisimme keskenään tahkoamalla ikinä päässeet."

Ilmoita asiavirheestä