Toivottavasti olen väärässä.
Toivon koko sydämestäni, että mieltäni syövertävät harhakuvat.
Luulen, että jossakin sielumme sopukoissa meissä kaikissa kaivertaa pieni kateus ja kosto. Ne ovat suomalaisille oikein ehtymätön luonnonvara.
Pelkään pahoin, että Oulun kaupungin suunnittelemien henkilöstönsä lomautusten taustalta löytyy ainakin hitunen kateutta kuntatyöntekijää kohti. Siksi kosto on suloinen.
Kuntaliitostilanteessa kuntien työntekijöillä on viiden vuoden työsuhdeturva.
Kuinka tämä on mahdollista, kun muualla yhteiskunnassa puhutaan jatkuvalla syötöllä irtisanomisista?
Tämä ottaa varmasti meitä monia päähän.
Olemme joutuneet kuuntelemaan uutisia irtisanomisista vuosikaudet. Monia uutinen on koskettanut henkilökohtaisesti.
Enemmistö meistä suomalaista istuu kylmä rinki takapuolen alla ja pelkää.
Sitten on yksi porukka, joka porskuttaa – kuntaliitoskuntien työntekijät. Eikö heitä hetkauta mikään?
Ei edes Oulussa ole nöyryyttä.
Kateus huutaa kostoa.
Kyllä kai kuntatyöntekijät pystytään pistämään pakkolomalle.
Edes vähäksi aikaa?
Ei viiden vuoden työsuhdeturva voi olla yllätys ainakaan päättäjille.
Se on kirjattu lakiin. Poliitikot haluavat tähän maahan suurempia ja tehokkaampia kuntia. Yksi houkutin on kuntien henkilöstön aseman turvaaminen.
Turha siitä on kuntatyöntekijää syyttää. Vaihdetaan eduskuntaan äkäisemmät poliitikot, jotka eivät hyysää kuntatyöntekijöitä.
Olemmeko me tavalliset kansalaiset unohtaneet, mitä varten on kuntatyöntekijä?
Hän on se, joka päiväkodissa katsoo lastesi perään, kun sinä toivottavasti käyt töissä.
Kuntatyöntekijä opettaa lapsesi lukemaan ja laskemaan.
Kuntatyöntekijä pukkaa vesijohdosta puhdasta juomavettä ja vie likaisen mennessään.
Kuntatyöntekijä on omaishoitajasi ja lopuksi omahoitajasi.
Oulussa on väitetty kaupungin työntekijöiden määrän kasvaneen viime vuosina hirvittävästi.
Näinkö on? Nappasin hyllystä vuoden 1998 Oulun kaupungin tilastollisen vuosikirjan. Oulussa oli tuolloin 113 500 asukasta ja 7 650 kuntatyöntekijää.
Tämän vuoden alussa oululaisia oli 191 000 ja kaupungissa 13 000 kuntatyöntekijää.
Kuntatyöntekijöiden määrä suhteutettuna väkilukuun ei ole juuri muuttunut.
Vuonna 1998 kaupungin palkkalistoilla oli 6,74 prosenttia Oulun asukkaista ja tämän vuoden alusta 6,80 prosenttia. Luvut näyttävät menevän aika yksiin.
Lomautuksilla pyritään viiden miljoonan euron nettosäästöön.
Kaupungin ensi vuoden menot ovat 1 146,8 miljoonaa euroa. Viisi miljoonaa euroa tuosta tekee 0,4 prosenttia.
Lomautuksilla saatava säästö on naurettavan pieni.
Siksi pahoin pelkään harhakuvissani, että kyse on kostosta.
Tuntemattoman sotilaan Lahtinen sanoi: ”Ku kerran laukasee siinä pitää olla tappamisen meininki.”
Lomautusaseen loksahtaessa pitäisi tavoitella tuloksia.
40 miljoonan euron bruttosäästö merkitsisi neljän viikon lomautuksia. Tuollainen 3,5 prosentin säästö näkyisi ja tuntuisi jo pienempänä lainaottona.
Kuntatyöntekijäkin pääsisi nostamaan lomautusajaksi korvauksia työttömyyskassasta, kun seitsemän päivän karenssi tulisi täyteen.
Lomarahojen vaihto vapaiksi on palkanalennus, joka vaikuttaa eläkekertymään ja pienentää ansiosidonnaista päivärahaa.
Paikallisella tasolla pääluottamusmiehillä ei ole valtuuksia neuvotella palkanalennuksista.
Oulussa on käytössä järjestelmä, joka mahdollistaa työntekijälle kahden viikon palkattoman virkavapaan jo nykyisin, jos esimies hyväksyy sen.
Ei hyväksy, koska töitä riittää.