Eräiden ammattitovereiden keskuudessa kiertää sanonta ”loppuu se pitkäkin loma”, ja niin se totta vie tekee. Jos liiallinen lomaltapaluun haikeus iskee päälle, voi miettiä niitä Nokian työntekijöitä, joilla ei ole enää töitä mihin palata. Siinä valossa lehtien jutut lomaltapaluuahdistuksesta ja sen taltuttamisesta tuntuvat typeriltä.
Jotkut ammattitoverit haluavat lomallaan irtautua työasioista niin kokonaan, että he eivät lue omaa eivätkä toisten sanomalehtiä tai seuraa muutenkaan uutisia koko aikana. Täysin ymmärrettävä pyrkimys mutta vaikea toteuttaa. Jo luontainen uteliaisuus pakottaa pysyttelemään edes jollakin tavalla kartalla maailman tapahtumista.
Oikeastaan nautinnollisinta lomalla on lukea aamun lehteä tarvitsematta miettiä, mitä sitä työpäivänä tulisi tekemään seuraavan aamuun lehteen. Valtakunnan pääpuheenaiheitakin osaa tarkastella rennommalla otteella kuin normaalisti.
Eurokriisi sai luvan olla entistä käsittämättömämpi. Puhdasta hepreaa oli heinäkuun puolivälissä käyty kiista tukipaketin ensisijaisista vakuuksista kaikista rautalangalla väännetyistä hyvistä jutuista huolimatta.
Ei mennyt jakeluun, eikä se ole kaalissa kyllä vieläkään.
Se se on vaan merkillistä, että valtakunnan ykköspuheenpuheenaiheeksi nousee vuosi toisensa jälkeen tämä ulkomaisten marjastajien asia. Luulisi sitä suomalaisten jo tottuneen.
Tänä kesänä löylynheiton aloitti Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK. Puheenjohtajansa suulla järjestö ilmoittautui suomalaisen typerän perikateuden äidiksi. Todella häpeällistä.
Ennen vanhaan kaupunkiin maalta muuttaneet moittivat maalle jääneitä viljelijöitä, että sen kateellisempaa porukkaa ei ole olemassakaan.
Ainakin minä olen elänyt aina siinä harhaluulossa, että viljelijäväki on ahkeraa eikä yhtään kateellista kansanosaa. Vaan väärässä olen ollut kaikki nämä vuosikymmenet.
Vaatimalla tiukempia pelisääntöjä ulkomaisten marjastajien poimintaan järjestö polki karulla tavalla Suomen lakia ja jokamiehenoikeuksia. Olipa vaatimuksessa myös melkoinen ripaus rasismia.
Moneen kertaan toistettu faktahan on, että jos tuhannet ulkomaalaiset eivät tulisi poimimaan meidän marjojamme, ei niitä kukaan muukaan poimisi.
Kaikkein vähiten maanviljelijät, jotka ainakin väittävät olevansa kädet töitä täynnä. Eivät ilmeisesti ole, kun heillä on aikaa naamat vihreinä jurnuttaa.
Kateus vie vanhan sanonnan mukaan kalat vesistä. Luonnonvarat se jättäisi jättäisi pilaantumaan metsiin, jos asia olisi kiinni maanviljelijöistä ja maanomistajista. Jos en minä saa, ei kenenkään toisenkaan kuulu saada.
Alkoivat kuulemma jotkut urheilukisat jossain Englannissa, vaan eipä niitä tarvinnut televisiosta seurata niin kuin ei koskaan aiemminkaan ole tarvinnut. Avajaiset tosin tuli vilkaistua niin pitkälle yötä kuin jaksoi.
Vaikka en tosiaankaan ymmärrä yhtään mitään muodin saati vaatteiden päälle, silmiin pisti sama kuin suurimmalla osalla Suomen kansasta: joukkueen edustusasu oli aivan hävettävän, hirvittävän ruma.
Eli ilmeisesti kyseessä ovat huippulahjakkaan stylistisuunnittelijan tekeleet. Arvattavasti työ ei ollut edullisimmasta päästä, vaikka lopputulos oli kuin surkea pikkulapsen töherrys.
Urheilijoittemme menestys ei sitten ollutkaan niin tolkuttoman surkea. Johtuisiko siitä, että urheilujohtajia on ollut mukana jälleen valtavan iso lauma. Moninkertaistetaan johtajien määrä ensi kerraksi, niin menestys on vielä hulppeampaa.
Suurin osa suomalaisista urheilijoista näyttää menneen omien sanojensa mukaan kisoihin hakemaan kokemuksia ja elämyksiä eikä ollenkaan menestymään.
Mikäpä niin on tehdessä, kun on joku kiltti taho, joka maksaa viulut.