Uusi luontomedia: Poh­joi­sen Polut tarjoaa tuhtia luet­ta­vaa ret­kei­ly­kan­sal­le

Tulospalvelu: Katso alue­vaa­li­tu­lok­sen yk­si­tyis­koh­dat

Ka­ta­rii­na Isola on jo pitkän linjan ka­na­lan­pi­tä­jä - haa­pa­jär­vi­nen nuori nainen sai ajo­kor­tin 17-vuo­tiaa­na

Katan kanala tuo nykyään elan­non entiselle maitotilalle. Tärkein myyntikanava ovat alueen lähiruokapiirit.

Kesällä 18 vuotta täyttävä Katariina Isola on tullut kanoistaan tunnetuksi kotikylän ulkopuolellakin.
Kesällä 18 vuotta täyttävä Katariina Isola on tullut kanoistaan tunnetuksi kotikylän ulkopuolellakin.
Kuva: Hanna Perkkiö

Kukko ja kana eivät vastustele, kun Katariina Isola kaappaa ne syliinsä. Linnut ovat tottuneet hoitajaansa, joka ruokkii, juttelee ja saattaa joskus vähän rapsuttaakin.

Kesällä 18 vuotta täyttävä Isola on tullut kanoistaan tunnetuksi kotikylän ulkopuolellakin. Limingan Reko-lähiruokaryhmän jäsenet äänestivät Katan kanalan vuoden 2017 tuottajaksi, ja viime vuonna Isola palkittiin Vuoden haapajärvisenä.

Kanalan omistaja Haapajärvellä asuvasta Isolasta tuli jo alakouluikäisenä. Kun hän toivoi siskonsa kanssa undulaatteja lemmikiksi, taloon tulikin niiden sijasta tipuja.

– Ensin ne asuivat sisällä tuvan nurkassa, kunnes setä rakensi pihalle pienen kanalan, Isola muistelee.

Kun munia alkoi tulla yli oman tarpeen, Isola kauppasi niitä naapureille. Pari vuotta sitten hän pani kokeeksi erän myyntiin Oulun Rekoon, ja kaikki meni kaupaksi saman tien.

Lehmien tilalle kanoja

Nykyään kanat ovat tilan pääelinkeino, sillä vajaa vuosi sitten Katariinan vanhemmat Sanna ja Teemu Isola laittoivat pisteen 20 vuoden uralle maitotilallisina. Navetta pestiin puhtaaksi ja muutettiin kanalaksi, ja pellot valjastettiin tuottamaan jyviä siivekkäille.

– Nyt pellot ovat siirtymävaiheessa luomuun, ja ensi syksystä lähtien munatkin saavat luomumerkinnän. Luomutuotanto istuu meidän ajatteluumme, ja sille on nyt myös paljon kysyntää, Sanna Isola kertoo.

Lehmistä luopumista rohkaisi sekin, että kanalan pito alkoi laajetessaan käydä maitotilaa tuottavammaksi.

Jo pari vuotta sitten Isolat ostivat läheisen tilan rakennukset kanojen käyttöön. Tällä hetkellä kahdessa rakennuksessa asustaa yhteensä noin 2 000 siivekästä. Vetovastuu on pian tyttärellä myös virallisesti.

– Jatkossa tarkoitus on perustaa osakeyhtiö, johon Katariina tulee pääomistajaksi. Jo tähänkin saakka hän on aina vastannut kanalasta aivan itse, Sanna Isola kertoo.

Yrittäjä kiertää myyntitapahtumissa

Toki vanhempienkin apua tarvitaan yhä, sillä Katariina Isola opiskelee parhaillaan ammattiopistossa maaseutuyrittäjäksi ja kiertää joka viikko Reko-tapahtumissa Iitä ja Pihtipudasta myöten. Ajokortin hän sai poikkeusluvalla jo 17-vuotiaana, mikä on tehnyt mahdolliseksi yrityksen pyörittämisen nykyisellä tavalla.

Suurin osa Katan kanalan munista päätyy lautasille nimenomaan Reko-ryhmien kautta. Sanna Isolan mukaan pelkät kauppojen hyllyt eivät voisi korvata suoraan tuottajalta kuluttajalle tapahtuvaa myyntiä.

– Siinä menisi romuksi myös meidän toiminta-ajatus. Aina kun täältä lähdetään, mukana on varmasti tuoreet munat.

Katariina itse käy mielellään myyntitapahtumissa, sillä siellä tulevat tutuiksi niin toiset tuottajat kuin asiakkaatkin.

– Joskus tulee siinä samalla vaihdettua pari sanaakin. Ihmiset haluavat tietää, millaisissa oloissa kanat kasvavat ja mitä ne syövät, hän toteaa.

Kanojen ravinto kiinnostaa ostajia syystäkin, sillä siitä riippuu myös munien maku. Katan kanalassa popsitaan viljaa, rypsiä, kalkkia ja rehutiivistettä.

– Välillä Katariina vie niille herkkujakin, kuten salaattia. Ja kesällä ne syövät ulkona kaikkea mitä eteen tulee, Sanna Isola naurahtaa.

Kukkoja laitetaan lihoiksi

Touhunsekainen kotkotus täyttää kanalan keskellä päivää. Osa siivekkäistä on syöntipuuhissa, joku kylpee puruissa ja muutama on vetäytynyt orrelle tarkkailemaan. Jos sää olisi lauhempi, halukkaat pääsisivät myös ulkoilemaan.

Välillä metelin yllä kajahtaa topakka kiekaisu. Nuoret kukot peuhaavat kanojen joukossa onnellisen tietämättöminä siitä, että niille koittaa pian lähtö. Viimeinen matka on lyhyt, vain muutama metri naapurihuoneeseen.

Isolan tilalla on syksystä saakka toiminut yksi Suomen harvoista kukkojen pienteurastamoista, joka toimittaa tuoretta lihaa kuluttajille.

– Kaikki lähti siitä, että emme halunneet hävittää kukkoja, Sanna Isola kertoo.

Munantuotannossa kukoilla ei ole käyttöä, joten niiden elämä päättyy heti kuoriutumisen jälkeen. Isolat valmistivat aluksi kukkoja omaan pöytään, ja totesivat ne kelpo ruoaksi. Rekoon tehty ennakkokysely osoitti, että lihalle olisi laajemminkin kysyntää.

– Se rohkaisi meitä ottamaan tänne viime vuonna 1 700 kukonpoikasta, ja niitä on nyt talven ajan laitettu lihoiksi, Isola kertoo.

Pari vuotta sitten hallitus toi helpotuksia tilalla kasvatetun siipikarjanlihan vähittäismyyntiin. Isolan mukaan kaikki on silti pitänyt opetella itse, kantapään kautta. Vaikka kysyntää riittää, nykyinen mittakaava on Sanna Isolan mukaan riittävä perheen voimin pyöritettävälle teurastamolle.

– Toiminnan pitäisi kannattaakseen olla joko hirveän suurta ja tehokasta tai äärettömän pientä ja kaunista. Jälkimmäinen sopii meille.