Espanjan pääkaupungissa Madridissa poliittisten piirien keskeinen puheenaihe on ollut jo kuukausien ajan Katalonian itsehallintolaki eli estatuto. Uuden itsehallintolain käsittely parlamentin perustuslakikomitessa alkoi helmikuun alussa.
Katalonian 135-paikkainen alueparlamentti hyväksyi lakiesityksen jo viime syyskuun lopulla 120 äänen turvin. Ainoastaan oikeistolainen Kansanpuolueen 15 edustajaa äänestivät sitä vastaan. Alkuperäisen esityksen mukaan Katalonia vaatii kansakunnan asemaa, tuomarien nimitysoikeutta, omaa verohallintoa, katalaanin pakollista osaamista ja niin edelleen.
Espanjassa kysytään yleisesti, antaako José Luis Rodriguez Zapateron johtama sosialistihallitus periksi kaikessa, mitä Katalonian nykyinen vasemmistonationalistinen aluehallitus vaatii? Jopa Espanjan armeijan piirissä on hermostuneisuutta Katalonian uuden itsehallintolain suhteen. Maavoimien kenraali José Mena pantiin tammikuussa ensin kotiarestiin ja sitten eläkkeelle, kun kenraali julkisesti ilmoitti Kataloniaan viitaten, että armeija takaa tarvittaessa Espanjan yhtenäisyyden.
Suurin oppositiopuulue Kansanpuolue pitää itsehallintolakia täysin perustuslain vastaisena ja puolue maalailee kauhukuvia Espanjan hajoamisesta. Katalonian hankkeet ovat oikeisto-opposition mukaan Espanjan vaikein poliittinen ongelma sitten maan demokratisoitumiskehityksen kenraali Francon diktatuurin jälkeen.
Kansanpuolue on myös käynnistänyt mittavan nimenkeruukampanjan Espanjan alueella. Sen tarkoituksena on pakottaa Espanjan parlamentti järjestämään kansanäänestys koko maassa Katalonian lakiesityksen suhteen.
Katalonian nykyinen itsehallinto täyttää 27 vuotta tänä keväänä. Autonomia on laaja, mutta suurimmalle osalle katalaaneista se ei ole riittävä. Katalonialaisille itsehallinto on käytännössä tarkoittanut muun muassa sitä, että alueen lapset ja nuoret ovat käyneet koulua katalaanin kielellä. Katalonia on päättänytterveydenhuollostaan ja sakotkin antaa oman autonomisen alueen poliisi.
Katalonia kuuluu Baskimaan ja Galician ohella niin sanottuihin historiallisiin alueisiin, joilla on ollut autonomisia jaksoja myös ennen nykyaikaa.
Niille itsehallinto annettiin ensimmäisenä diktatuurin jälkeen vuonna 1979. Katalonian, Baskimaan ja Galician itsemääräämisoikeus on jo nyt selvästi Espanjan muita 14 autonomista aluetta laajempi.
Kun historiallisessa perspektiivissä mennään vielä hieman kauemmaksi, niin Katalonian nykyiset vaatimukset tulevat paljon ymmärrettävimmiksi. Katalonialla oli vuoteen 1714 saakka vuosisatainen perinne ja erityisasema itsehallinnollisena alueena. Katalonialla oli siihen saakka oikeus muun muassa omaan rahaan, omat yliopistot, sekä itsenäinen ulkomaankauppa.
Katalonian oikeuksien menetys johtui Espanjan kruununperimyssodasta. Vastakkain olivat kaksi Euroopan mahtisukua, Borbonit, johon silloinen Espanjan kuningas Filip V kuului. Heitä vastustivat itävaltalaiset Habsburgit.
Katalaanit olivat liittoutuneet Habsburgien kanssa Borboneja vastaan. Sodassa Barcelonan piiritys kesti 18 kuukautta, kun kuningas Filip V onnistui valloittamaan Katalonian pääkaupungin 1714.
Barcelonan puolustustusta johti Rafael Casanova. Casanova on Barcelonan ja Katalonian kansallissankari. Hänen patsaansa Barcelonassa on yksi niistä, joiden juureen poliittiset johtajat laskevat kukkaseppeleen Katalonian kansallispäivänä.
Tappion seurauksena Katalonia menetti oman rahansa, yliopistot lakkautettiin ja ulkomaankauppa lopetettiin.Kaikki poliittinen elämä siirtyi Madridiin ja Kataloniaa alettiin espanjalaistaa.
Filip V:n kosto tuntuu vieläkin. Barcelonan kaatumisen muistopäivä 11. syyskuuta on Katalonian kansallispäivä. Silloin Casanovan patsaalla on runsaasti kävijöitä vanhoja parempia aikoja muistelemassa ja vaatimassa lisää oikeuksia Katalonialle. Toisin sanoen vaaditaan vallan siirtämistä Madridista Barcelonaan.