Valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen joutuu alkuviikosta prosessiin, jossa hänen kykynsä todella punnitaan. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksen käsittely alkaa maailmantalouden voidessa yhä pahoin.
Laatulehti Financial Timesin Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi nimeämä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ryhtyy alkavalla viikolla testiin, jossa hänen kykynsä todella punnitaan. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksen käsittely alkaa tilanteessa, jossa Suomi uhkaa lipsahtaa yhä syvemmälle suurtyöttömyyden suohon, jossa valtionvelka kasvaa holtittomasti ja jossa kuntatalous natisee liitoksissaan.
Vetoapua ei ole toistaiseksi kauheasti odotettavissa maailmalta, vaikka suhdannekuopan pohja on ilmeisesti nähty. Pudotukset kansantuotteen kasvussa sekä meillä että muualla ovat niin suuria, että kuopan reunallekin kipuamisessa menee hyvä tovi.
Odotettavissa siis on, että koko julkinen sektori tahkoaa vuodelle 2010 ennätysmäisen suuren alijäämän. Kunnille vuodesta 2010 tulee suurella todennäköisyydellä tämän laman pahin. Valtio ja kunnat velkaantuvat parhaassakin tapauksessa aivan mahdotonta tahtia ensi vuonna, ja sitä seuraavinakin velkaa kertyy lisää, joskin ehkä hidastuvasti.
Periaatteessa Kataisen täytyy valita lisäelvytyksen ja leikkausten väliltä, eikä se valinta ole todellakaan helppo.
Edellisen laman aikana valtio leikkasi menojaan suhdanteen kyntäessä syvimmillään. Tutkijat ja poliitikot kiistelevät edelleen siitä, oliko päätös oikea. Monen mielestä Suomi syvensi lamaa tarpeettomasti. Lisävelalla elvyttämisellä kansantalouden kokonaisvauriot olisivat kenties jääneet pienemmiksi.
Vastaväittäjät, kuten ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen, muistuttavat kernaasti, ettei nähdyn velkaantumisen lisääminen ollut mahdollista, koska velkahanat uhkasivat mennä kokonaan kiinni. Hyvä kun syömävelkaa saatiin.
Nyt tilanne on toinen. Suomi putosi tähän lamaan oleellisesti paremmassa kunnossa kuin edelliseen. Valtion velka on edelleen varsin kohtuullisella tasolla, eikä edes vuosi 2010 onnistu Suomea velalla upottamaan. Myös korot ovat alhaalla. Vuoden euribor sinnittelee reilussa prosentissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että sen markka-ajan edeltäjä vuoden helibor kipusi pahimmillaan yli 15 prosentin.
Paljon puhutusta yritysten sietokyvystä sen sijaan ei ole ollut paljon apua. Vaikka taseet ja tuloskunto olivat lamaan mennessä erinomaisia, ne eivät ole estäneet massiivisia irtisanomisia. Päinvastoin, kvartaalitalous-Suomessa kenkä heilahtaa helposti, kun käyttökateprosentti notkahtaa. Samoin huonontuneet tulokset ovat leikanneet yhteisöverokertymiä, mikä näkyy kuntien pahentuneena ahdinkona.
Mutta miten valitsee Katainen? Elvyttääkö vaiko aloittaa jo valtion menojen leikkaamisen?
Valinnan taustalla on tietysti analyysi talouden tulevasta kehityksestä. Oikeastaan kansalaisten pitäisi toivoa, että menoleikkaukset alkavat, koska se kertoisi valtiovarainministeriön taloustietäjien näkevän paranemista yleisessä taloustilanteessa.
Jos lisäelvytystä tarvitaan, näkemys on päinvastainen eli yhä vain huononee. Tässä tapauksessa myös ennen pitkää eteentulevat säästötoimet ovat rajuja.
Katainen ei tänä syksynä ainoastaan johda budjetin valmistelua. Hänellä on mahdollisuus tehdä itsestään legenda valtiontalouden peräsimessä. Tai epäonnistunut tunari, joka ajoi valtiontalouden syvälle suohon.