Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on onnistunut panemaan vastuullaan olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen (sote) sellaiseen solmuun, ettei se aukea ilman apua.
Uudistuksen valmistelu on poukkoillut niin paljon sinne tänne, että oppositiopuolue keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen perääkin jo pääministeri Jyrki Kataista (kok.) ottamaan sote-uudistuksen tiukempaan otteeseensa.
Tiilikaisen vaatimukseen on helppo yhtyä, sillä Guzenina-Richardsonin toinen toisiaan korville lyövät lausunnot vain lisäävät epäselvyyttä siitä, mikä on hallituksen tahto ja mihin uudistusta ollaan ajamassa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on kulkenut rinnan yhtä lailla levällään olevan kuntauudistuksen kanssa. Lähtökohtana on rakentaa riittävän vahvoja organisaatioita turvaamaan kunnalliset toiminnat sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.
Pian pari vuotta pyöritelty sote-hanke on edennyt nihkeästi. Osaltaan tämä johtuu hallituksen hampaattomuudesta.
Hankkeen etenemistä ei ole tippaakaan edistänyt peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonin haparointi. Hallitus linjasi viime kesän kynnyksellä lakkauttavansa nykyiset parikymmentä sairaanhoitopiiriä. Samaan päätyi uudistusta pohtinut työryhmä tammikuussa.
Tällä viikolla peruspalveluministeri sanoikin, ettei piirejä lakkauteta vaan kyse on hallinnollisesta muutoksesta.
Lausunto vain sekoittaa entisestään sekavaa asiaa. Mikä mahtaa olla sellainen hallinnollinen muutos, joka jättää sairaanhoitopiirit, mutta hävittää ne hallinnollisena yksikkönä? Kukapa tuon saattaisi ymmärrettävään asuun?
Ministerin lausunto ei tuonut yhtään vastausta, kysymyksiä kylläkin. Mielenkiintoista olisi tietää, miten hän rakentaisi sairaanhoitopiirien hallinnon, jos se ei rakentuisi nykyisten kuntien muodostamien yhtymien varaan.
Sote-uudistuksen välttämättömyys on kaikkien tiedossa. Ellei sosiaali- ja terveyspalveluita kyetä järjestämään uudella tavalla, palvelujärjestelmä uhkaa rapautua. Osa väestöstä jää palveluiden ulkopuolelle, mikä kasvattaa kansalaisten terveyseroja.
Sekin tiedostetaan, että tarvitaan nykyistä suurempia yksiköitä, jotta sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan muodostaa yhtenäinen ja toimiva kokonaisuus.
Pitkälti tämän pidemmälle yksimielisyys ei ulotu. Palveluiden menetelmistä ja järjestämistavoista vallitsee suuria erimielisyyksiä jo hallituksen sisällä, opposition näkemyksistä puhumattakaan.
Jos sote-uudistuksen valmistelu etenee samaan poukkoilevaan tahtiin kuin tähän saakka, lopputulos voi olla ihan mitä tahansa tai ei mitään.
Sosiaali- ja terveydenhuollon menot kattavat kuitenkin niin suuren osan julkisista menoista, ettei uudistuksen toteutus saa epäonnistua. Yksinkertaisesti se on liian suuri asia sössittäväksi.