Niin muuttuu maailma. Perjantaina 90-vuotisjuhliaan viettänyt Kansallinen kokoomus oli koko Urho Kekkosen pitkän valtakauden ajan syrjitty sivistyneistön oikeistopuolue, joka yritti presidenttiä hännystelemällä päästä paraatiovesta hallitukseen Kekkosen kauden lopulla. Kokoomusta pidettiin oppositiossa "yleisistä syistä" eli ulkopoliittisen epäluotettavuuden takia, joskin myös sisäpolitiikka heijastui boikottiin. Vanhat valtarakenteet pysyivät pystyssä, kun kokoomus pidettiin oppositiossa vaalituloksesta riippumatta.
Presidentin liehakointikaan ei auttanut. Hallitusovi avautui kokoomukselle vasta Mauno Koiviston presidenttikaudella 1987, 21 oppositiovuoden jälkeen, ja silloinkin enemmän SDP:n pelikuvioiden takia kuin kokoomuksen omilla ansioilla.
Tänään Jyrki Kataisen johtama kokoomus on yleisesti hyväksytty ja muiden kadehtima puolue, joka tekee asioita oikein ja jolla näyttää olevan tie auki taivaaseen. Kokoomus rysäytti yllättäen itsensä hallitukseen 2007 ja pongahti saman buumin harjalla kunnallisvaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi ensimmäisen kerran olemassaolonsa aikana. Ne demografiset syyt, joiden perusteella kokoomuksen nousua valtapuolueeksi on ennakoitu 1970-luvulta lähtien, näyttävät nyt realisoituvan. Jos niin käy, se järkyttää sodanjälkeen syntyneitä valtasuhteita Suomen politiikassa.
Kokoomus on soittanut toista viulua niissä hallituksissa, joissa se on ollut mukana vuodesta 1987 lähtien. Kakkospuolue joutuu aina tyytymään peesaajan rooliin. Kokoomus on pystynyt toteuttamaan hallituksissa omaa politiikkaansa, mutta vain siihen mittaan asti, mitä SDP ja keskusta ovat sietäneet pääministeripuolueina. Matti Vanhasen porvarihallituksessa kokoomuksen vapausasteet ovat olleet tavallista suuremmat keskustan ja kokoomuksen keskinäisen luottamuksen takia, mutta kokonaan toista olisi johtaa omaa hallitusta.
Vuoden 2011 eduskuntavaalit ovat Kataiselle kohtalon vaalit. Kokoomuksen pitäisi voittaa ne, jotta se saisi pääministerin paikan ja pääsisi toteuttamaan omaa politiikkaansa, toki monipuoluehallituksen asettamissa rajoissa. Kataisen ja puolueen strategien sormet syyhyävät jo.
Harri Holkeri johti sinipunahallitusta 1987-1991, mutta hän pääsi pääministeriksi presidentti Mauno Koiviston manuaalisessa ohjauksessa ja SDP:n puheenjohtajan Kalevi Sorsan armosta. Sorsa päätti lopettaa vuoden 1987 eduskuntavaalien alla yhteistyön keskustan johtajan Paavo Väyrysen kanssa ja muodostaa uuden hallituksen rungon kokoomuksen kera.
SDP pysyi suurimpana eduskuntapuolueena 1987, vaikka se menetti satatuhatta ääntä. Kokoomukselle helähti yhdeksän kansanedustajaa lisää huolimatta siitä, että sen äänimäärä kasvoi vain 6 400:lla. Hallitukseen pääsy oli kuitenkin kohtalokasta kokoomukselle: sen kannatus kääntyi laskuun.
Kokoomuksella meni 21 vuotta ylittää eduskuntavaalien 1987 ääniosuus ( 23,1 %). Ylitys tapahtui näissä kunnallisvaaleissa (23,5 %). Viime vuoden eduskuntavaaleissa kokoomuksen äänisaalis oli 22,3 prosenttia.
Kokoomuksen nousu osuu yksiin Kataisen kauden kanssa. Hän on saanut menestyksestä suitsutusta osakseen yllin kyllin. Financial Timesiltakin tuli sulka hattuun. Arvostettu lontoolaislehti nimesi Kataisen Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi. Kelpaa siinä patsastella, vaikka palkitsemisen keskeisenä perusteena olleen valtiontalouden terveen pohjan olivat rakentaneet Kataisen edeltäjät. Ei anneta sen häiritä. Koko Suomen imago kun petrautui samalla.
Kokoomuksen nousun takana on myös Sauli Niinistö. Buumi alkoi hänen presidenttikampanjastaan. Alexander Stubb on puolueen kolmas tähti, jonka loistosta kokoomus hyötyy. Valovoimaisella Kataisella on hyvä pelisilmä. Hän on valinnut oikeat ihmiset oikeille paikoille. Niinistöllekin puhemiehen tehtävä on kokoomuksen kannalta järkevämpi ja antoisampi paikka kuin valtioneuvoston jäsenyys, josta aiheutuisi kaiketi vain ikäviä säröjä puolueen julkikuvaan.
Kataisen poliittisen suuruuden määrittelevät kuitenkin vasta eduskuntavaalit 2011 ja presidentinvaalit 2012. Kokoomuksella menee nyt hyvin, mutta talouskriisi voi kääntää politiikan asetelmat päälaelleen juuri vaalien alla. Jos Katainen ei saa pääministerin salkkua, se on katastrofi ainakin kokoomuslaisten odotuksiin nähden.
Kokoomus tähyää myös presidentin virkaan, onhan J.K. Paasikiven kaudesta vierähtänyt jo 52 vuotta. Keskustan Kekkonen oli presidentti 26 vuotta, ja virka tulee olleeksi demaritaustaisilla presidenteillä 30 vuotta. Onko nyt kokoomuslaisen Niinistön vuoro? Siinä on Kataisen toinen suuri kypsyyskoe.