Euroopan unionin huippuvirkojen jännittävät täyttöviikot ovat edessä. Arvostettu brittilehti Financial Times uutisoi torstaina, että EU:n komission uusi puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kaavailee Suomen pätkäkomissaaria Jyrki Kataista (kok.) finanssipalveluista vastaavaksi komissaariksi.
Tehtävä olisi uusi ja hyvin merkittävä, viiden raskaimman komissaarisalkun joukossa. ”Finanssitsaarin” tehtävä olisi valvoa koko unionin talousvakautta. Suomi on kannattanut EU:ssa tiukkaa talouskuria viime vuosien finanssikriisissä. Siksi salkku sopisi hyvin suomalaiskomissaarin käteen.
Tuskin oli kuultu asiasta, kun Suomen oppositiopuolueiden edustajat kiirehtivät yhtenä rintamana epäilemään Kataisen eväitä finanssikomissaariksi. Asialla olivat torstain Kalevassa Mauri Pekkarinen (kesk.), Timo Soini ja Paavo Arhinmäki (vas.).
Railakas sanankäyttö kuuluu sisäpolitiikkaan. Politiikan kirjoittamaton sääntö on kuitenkin perinteisesti kuulunut, että silloin kun Suomen asioita, vaikkapa henkilönimityksiä, ajetaan kansainvälisellä tasolla, sisäpolitiikan mölyt pidetään mahassa.
Tämän säännön mukaisesta menettelystä saatiin hieno esimerkki vasta äsken. Keskustan entinen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) valittiin taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n varapääsihteeriksi.
Nykyhallitus lobbasi Kiviniemeä huippuvirkaan kulisseissa. Hänen ansioitaan olisi voitu aivan hyvin repostella julkisuudessa. Näin olisi kuitenkin voitu vaarantaa tärkeä nimitys. Tätä linjaa olisi hyvä noudattaa myös nyt, kun EU:n komission salkkupeli käy kuumimmillaan.
Isänmaata voi palvella myös oppositiossa. Tämä viisaus pääsi nyt unohtumaan.
Pääkirjoitus