Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen antoi lopulta periksi.
Hän päätti hallitustunnustelijana muuttaa vielä kerran lähtöasetelmaa ja kutsui jo päätetyn viiden puolueen lisäksi vielä vasemmistoliiton mukaan hallitusneuvotteluihin. Erityisesti demarit halusivat näin tapahtuvan.
Vasemmistoliiton mukaan kutsumisessa on mukana puoluepolitiikalle tyypillistä taktikointia. SDP ei halunnut joutua hakattavaksi hallituksessa sekä oikealta että vasemmalta.
Nimenomaan demarien elämää vasemmistoliitto hallituksessa helpottaisi.
Mutta tempulla on myös suomalaisen yhteiskunnan tilan ja politiikan sisällön kannalta merkitystä. SAK:n johtaja Matti Huutola sanoi Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien arvoseminaarissa Oulussa reilu viikko sitten, että vaalituloksessa näkyy, miten maailman kova muutosvauhti on pudottanut liian monta kelkastaan.
Syrjäytyminen ja hätä ovat lisääntyneet. Globalisaatio uhkaa jauhaa rikki liian suuren osan suomalaisista.
Vasemmistoliiton kutsuminen mukaan pakottaa hallituksen ottamaan ohjelmassaan tukevammin huomioon maan vähäosaiset.
Jos puheenjohtaja Paavo Arhinmäki nyt toimii viisaasti, hän onnistuu tuomaan puolueensa hallitukseen, viemään tavoitteitaan näppärästi eteenpäin ja tarjoamaan vastavoimaa perussuomalaisille, jotka ovat ammentaneet kannatustaan yhteiskunnan unohdetuista.
Perusteet kuuden puolueen hallitukselle on helppo keksiä. Portugali-riitely on jättänyt alleen monta vakavaa ja isoa kysymystä, joiden hoitamiseen tarvitaan laajaa yhteistyötä.
Valtion velkataakka kasvaa sellaista vauhtia, että sille pitää nopeasti tehdä jotakin. Kuntatalous on edelleen pulassa. Terveydenhuolto natisee liitoksissaan, kun palvelujen kysyntä kasvaa väestön ikääntymisen myötä.
Kaikki nuo mainitut ovat sellaisia, joiden hoitaminen edellyttää leveitä hartioita. Ainakaan hoitaminen ei saa jäädä pikkusieluisen politikoinnin tai henkilökohtaisen katkeruuden vuoksi. Kummastakin on näkynyt merkkejä vaalien jälkeisessä Suomessa. Tärkeämpää kuin asioihin keskittyminen on ollut perussuomalaisten voiton vihoittelu.
Helppoa ei hallitustiestä silti ole tulossa. Vaalituloksen jälkeen yleinen arvio oli, että Soinilla olisi tekemistä pitääkseen eduskuntaryhmänsä koossa - etenkin jos puolue menisi hallitukseen.
Jyrki Kataisella on sama ongelma. Kuuden puolueen hallitus, jota jo ehdittiin kutsua Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen tapaan "sateenkaarihallitukseksi", on vähintäänkin yhtä hankala suitsia kuin heterogeeninen persuryhmä.
Pelkästään hallitusohjelman laatiminen tulee olemaan vaikeaa.
Eikä ole sanottua, että hallitukseen lopulta menevät kaikki kuusi. Vasemmistoliitto ilmoitti keskiviikkona illansuussa, ettei vieläkään hyväksy Portugalin tukemista.
Katainen puolestaan totesi melkeinpä samalla kellonlyömällä, ettei pysyviä erivapauksia tule yhdellekään. Ennen sateenkaaren päätä on vielä monta solmua avattavana.