alberto.claramunt@kaleva.fi
Björn Wahlroos arvosteli Ylen A-plus-ohjelmassa kärjekkäästi Euroopan Keskuspankin (EKP) toimintaa. Wahlroos oli sitä mieltä, että pankilla ei ole herkkyyttä reagoida talouden muutoksiin. Se vahtii oppikirjamaisesti inflaatiovauhtia samaan aikaan, kun pankkikriisi uhkaa kansantalouden kasvua Euroopassakin.
Wahlroos huomautti, että yritysten rahoituskustannukset ovat kaksinkertaistuneet vuodessa. Kun raha on kalliimpaa, investoinnit vähenevät, kasvu hidastuu ja työttömyys lisääntyy. Tämä kierre EKP:n pitäisi pyrkiä katkaisemaan laskemalla ohjauskorkoa. Pitää päästä takaisin talouskasvun janalle, Wahlroos vaati.
Wahlroosia, joka nykyään toimii myös RKP:n talouspoliittisena neuvonantajana, on pidetty uusliberalistisen talousopin kannattajana. Siinä leirissä EKP:n itsenäisyyden vaaliminen on itse asiassa ollut kaikkein tiukinta. Inflaation pelko on ollut ensisijaista verrattuna haluun ruokkia talouskasvua kevyellä rahapolitiikalla. Tämä osoittaa, että Wahlroosia on loppujen lopuksi hankala lokeroida. Hän tekisi päätöksiä ajassa, käytännönläheisesti ilman ideologisia taakkoja.
Wahlroos on kritiikissään oikeassa. Talouskasvun pysähtyminen on suurempi ongelma kuin inflaatio, joka on ollut energia- ja raaka-ainevetoista. Nyt yksi tärkeä komponentti, öljyn hinta, on laskenut jyrkästi kovimmista lukemistaan. Öljytynnyrin hinta putosi perjantaina jo 90 dollariin, kun se kävi korkeimmillaan 150 dollarissa. Samoin on esimerkiksi kuparin, kullan ja maakaasun hinta rymistellyt alaspäin. Tutkimusyhtiöiden mukaan raaka-aineiden hinnoissa muhii samanlainen kupla kuin oli teknologiaosakkeissa vuosituhannen alussa. Talouskasvun hyytyessä raaka-aineiden hinnat sukeltavat. Puhutaan kymmenien prosenttien hintanotkahduksesta.
Tiukan oikeistolaiseksi syytetyn Wahlroosin korkonäkemys on sitä paitsi pehmeää politiikkaa. Yrityksiä ja palkansaajia ei voi jättää vain markkinoiden riepoteltaviksi, vaan kasvuhakuisella rahapolitiikalla yritetään pehmentää laskua. Velallisille korkojen nousu on myrkkyä, varakas siirtää rahansa vain korkeakorkoiselle tilille.
Paradoksaalista Wahlroosin kritiikissä on se, että niin paljon kuin hän halveksuukin ranskalaista poliittista ja yrityskulttuuria, on hän tässä asiassa samassa leirissä Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn kanssa. Sarkozylle EKP:n itsenäisyys on yhdentekevää. Hän on pitkin vuotta vaatinut keskuspankkia alentamaan korkoja, jotta talouskasvu ei hyytyisi.
Mauri Pekkaristakin energisempi Ranskan presidentti on kutsunut viikonlopuksi koolle suurten EU-maiden johtajat. Sarkozyn arvellaan ehdottavan, että EU-maat perustaisivat Eurooppaan roskapankin. Valtiot pääomittaisivat roskapankkia 300 miljardilla eurolla. Roskapankki voisi antaa pääomaruiskeita vaikeuksiin ajautuneille finanssitaloille ostamalla niiltä roskalainoja.
Saksa on jo tyrmännyt Sarkozyn ehdotuksen. Suomessakin ehdotus on noteerattu. Hallitus on ilmeisesti kriittinen, mutta ei halua ilman lisätietoja ehdotusta tyrmätäkään. Jonkinlainen varautuminen eurooppalaiseen pankkikriisiin voisi olla viisasta.
Wahlroosin ja Sarkozyn konsensus ei yllä enää eurooppalaiseen roskapankkiin. Nalle odottaa mieluummin vesi kielellä, kuinka saksalaiset ja ranskalaiset pankit tulevat kriisin iskettyä ostokohteiksi pilkkahinnoin. Silloin Wahlroosin varakas Sampo-konserni ja sen osittain omistama hyväkuntoinen Nordea iskevät.