Keskiviikkona alkavassa hallituksen kehysriihessä olisi syytä ottaa esille verotus kasvun turvaamisessa. Sitä valtionvarainministeri ei kuitenkaan lupaa. Kotimaisen kulutuksen merkitystä Kalevan haastattelussa viime perjantaina korostanut valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on oikeassa. Maailmantalouden odotettua hitaamman kasvun takia vienti vetää kehnosti. Tilastot osoittavat kotimarkkinoiden vahvistaneen suhteellista osuuttaan kansantalouden kasvusta ja ylläpitäneen kasvua.
Hallituksen kakkosministerin ja SDP:n ministeriryhmän vetäjän mielestä tähän saakka tehdyt veronhuojennukset lisäävät ostovoimaa riittävästi. Työllisyyslukujen valossa sitä on vaikea hyväksyä. Hallituksen on syytä pohtia vakavasti kehysriihessään, millä keinoilla hallitusohjelman lupaamat 100 000 uutta työpaikkaa luodaan vaalikauden loppuun mennessä ja kuinka varmistetaan, että työllisyysaste voi nousta 75 prosenttiin seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Toistaiseksi kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan, joten tähänastiset toimet ovat riittämättömiä.
Samaan viittaa valtiovarainministeriön perjantaina julkaisema kasvuarvio. Vauhdin pitäisi kiihtyä.
Syksyn tuloneuvottelujen varalle hallitukset ovat tottuneet jättämään pelimerkkejä niin, että osapuolet on pystytty saamaan joten kuten siedettävään ratkaisuun. Samaan taktiikkaan valtiovarainministeri ja muut sosiaalidemokraattiset ministerit tähtäävät nytkin.
Keskustalla ja pääministeri Matti Vanhasella oli vielä äsken jonkinlaista halua jatkaa tuloverotuksen keventämistä jo tänä keväänä. Jopa takavuosina korkeaa veroastetta tiukasti puolustanut ministeri Mauri Pekkarinen puhui taannoin siihen suuntaan. SDP:n puoluehallituksen linnoittautuminen hitaan aikataulun taakse on saanut Vanhasen kuitenkin varomaan sanojaan. Tosin hän jätti vielä ovet kevään veromuutoksille hieman raolleen. Tosiasia kuitenkin on, että Vanhanen näyttää alistuvan siihen, että Kalliomäki määrittelee hallituksen verolinjan oman puolueensa tahdon mukaan.
Marssijärjestyksessä ei ole sinänsä nokan koputtamista. Valtiovarainministerin kuuluu pitää talouden ohjia käsissään, ja pääministerin on syytä tukea häntä. Silti juuri nyt keskustankin luulisi olevan hallituksen suurimpana puolueena aktiivinen veropolitiikassa. Työllisyyden parantaminen on hallituksen suuri tavoite. Se karkaa käsistä sitä kauemmaksi, mitä hitaammin ja tehottomammin työllisyyden vähenemiseen reagoidaan.
Suuria tunteita syyskaudella herättänyt pääoma- ja yritysverotuksen uudistus on jäänyt viime aikoina taka-alalle. Kalliomäki torjuu epäilyt, että sen valmistelussa olisi jotakin salamyhkäistä. Hän lupaa esityksen uudistuksen yksityiskohdista eduskunnalle huhtikuun loppuun mennessä. Viimeistään silloin se pitää antaakin, jos se aiotaan käsitellä vielä kevätistuntokaudella. Toivottavasti Kalliomäki on kuunnellut esitettyä kritiikkiä ja ottaa sen huomioon.
Useilla ministereillä on yhä kummallinen käsitys siitä, mitä kehysbudjetointi tarkoittaa, vaikka sitä on opeteltu ja harjoitettu Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan. Kahdenkeskisissä kehysneuvotteluissa muiden ministeriöiden kanssa Kalliomäki huomasi niiden esitysten ylittävän peräti miljardilla eurolla asetetut raamit.
Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin teroittaa saksensa ja leikata liika pois. Budjettikehykseen tehtiin alun alkaen täksi vaalikaudeksi miljardin lisäys. Sen pitäisi riittää. Palvelutkin vahvistuvat sen verran, mihin tässä vaiheessa on varaa. Valtion velan kasvu on pidettävä kurissa.