Irakin sisäinen tilanne on vaarallisesti luisunut kohti anarkiaa samaan aikaan kun terroristijärjestöt ovat Saudi-Arabiassa osoittaneet toimintakykynsä.
Saddam Husseinin diktatuurin kaataminen Irakissa sujui amerikkalaisjoukoilta odotettua helpommin, mutta sodan jälkeisen tilanteen hallinta on tuottanut yllättävänkin suuria vaikeuksia. Bagdadista ja muualta Irakista saapuvat raportit kertovat yhtä kieltä siitä, että olot ovat kaikkea muuta kuin vakiintuneet.
Irakin yhteiskunta on lakannut toimimasta. Saddamin valtakoneiston tilalle on tullut tyhjiö, sillä amerikkalaiset miehitysjoukot eivät toistaiseksi ole kyenneet luomaan toimivaa järjestelmää Irakin hallitsemiseksi. Niinpä kaduilla vallitsee yhä ryöstely, turvattomuus ja anarkia. Tavalliset irakilaiset aseistautuvat joko ryöstääkseen itse tai puolustautuakseen ryöstäjiltä.
Laajoilla alueilla Irakissa ei ole minkäänlaista auktoriteettia, ei sen paremmin amerikkalaista kuin mitään muutakaan. Tässä tilanteessa uskonnolliset liikkeet astuvat ensimmäisenä esiin täyttämään tyhjiötä. Radikaali islamin tulkinta pääsee valtaamaan alaa maassa, jonka väestö on ollut suhteellisen koulutettua ja maallistunutta.
Tämä ei varmastikaan ollut amerikkalaisten tavoitteena, mutta mitä kauemmin nykyinen sekaannus kestää, sitä vaikeammaksi sodan voittajien tehtävä tulee.
Irakin sotaa perusteltiin ennen muuta maan mahdollisten joukkotuhoaseiden muodostamalla vaaralla. Näistä aseista ei toistaiseksi, kiivaasta etsinnästä huolimatta, ole löytynyt merkkejä - ei ainakaan mitassa, joka oikeuttaisi olettamaan Irakin joukkotuhoaseiden muodostaneen todellisen uhan. Niinpä vaihtoehdoiksi on jäämässä, että Irakin uhkaa joko tietoisesti suurenneltiin sodan alla tai että tiedustelutiedot olivat harvinaisen virheellisiä.
Molemmat vaihtoehdot ovat Yhdysvaltain ja Britannian johdon kannalta hyvin kiusallisia, eivätkä ne tunnu halukkailta keskustelemaan aiheesta. Sen sijaan sodan oikeutusta on jälkikäteen entistä enemmän ryhdytty etsimään Irakin vapauttamisesta Saddam Husseinin tyranniasta.
Esimerkiksi löydetyt joukkohaudat tukevat tätä perustelua, mutta viime kädessä senkin uskottavuus riippuu oleellisesti siitä, että saadaan aikaan järjestystä ja toimiva hallinto. Amerikkalaisten onkin nyt sitouduttava vahvasti siihen, että Irak saadaan taas toimimaan. Kukaan muu ei sitä tässä tilanteessa voi tehdä.
Yhdysvallat on jo joutunut vaihtamaan Irak-hallintonsa ylimmän johdon. Tiedot vaihtojen perusteista ovat olleet hieman epäselviä, mutta mitä ilmeisimmin kenraali Jay Garner epäonnistui tehtävässään vastata Irakin jälleenrakennuksesta sodan jälkeen, ja vastuuseen valittiin Paul Bremer.
Selvää on, että mitä kauemmin nykyinen epävakaus jatkuu, sitä vihamielisemmäksi Irakin väestö tulee amerikkalaisia kohtaan. Toisaalta epävakaus ja anarkia ovat juuri sitä, mitä terroristijärjestöt tarvitsevat.
Tiistain pommi-iskut Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa olivat todennäköisesti Al Qaida -järjestön työtä. Ne osoittivat kykyä laajaan, hyvin suunniteltuun ja koordinoituun iskuun. Länsimaalaisten tappamisen ohella selvänä tavoitteena on Saudi-Arabian nykyisen hallinnon horjuttaminen.
Iskuilla ei tarvitse olla suoraa yhteyttä Irakin tilanteeseen, mutta ne osoittavat ainakin sen, ettei Yhdysvaltain läsnäolo alueella ole poistanut terrorismin vaaraa. Sekasortoisten olojen jatkuminen ja niiden myötä amerikkalaisvastaisuuden lisääntyminen alueella voi pikemminkin parantaa terrorismin kasvualustaa.