Ennen kokemattomalla volyymilla Kuopio tanssii ja soi on panostanut lapsiin ja nuoriin.
Lavealla pensselillä on esitelty paitsi maamme tanssikoulutusta, myös annettu osviittaa ulkomailta. Nimenomaan Hollannista. Sikäläiset esimerkit oli tuotu valottamaan eritoten poikien koulutusta.
Panostus poikiin liittyy tanssii ja soin yhteydessä kehitettyyn ja vuosien varrella menestyksekkäästi toteutettuun leiriin, joka tällä kertaa on saanut poikkeuksellisesti sijansa keskeltä festivaalikaupunkia.
Näytösvoimaa Kajaanistakin
Komeinta nuoriin satsauksessa on, että tilaa on annettu reilusti esittämiselle, eikä näitä tilanteita suinkaan ole lakaistu ohjelmiston nurkkaan.
Ensisijaisesti nuorten esiintymispaikaksi oli varattu festivaalin helmi, Valkeisenlammen lava. Mutta sääolosuhteethan pakottivat järjestäjät tällä kertaa poistamaan ko. lavan käytön kokonaan.
Yksi lasten ja nuorten esiintymiskokonaisuuksista esitteli Suomesta tänä kesänä Brasiliaan kansainväliseen lastentanssin kongressiin (daCi) matkaavat ryhmät viemisineen. Tanssii ja soi itse palveli 1997 maailmanlaajuisen daCi-kokouksen pitopaikkana.
Kajaanin tanssiteatterin poikapainotteisen ryhmän ohella Bahian Salvadorissa elokuun alussa esittelevät ohjaajiensa, koreografiensa ja itsensä näkemyksiä kulttuuristen rajojen murtamisesta Nurmeksen Seppojen parikymmentä vuotiaan tanssijaoston nuoret (tytöt), Vantaan Tanssiopistosta niin pojat kuin tytöt sekä tyttöjoukkona niin Kuopion Tanssistudio kuin Etelä-Savon Tanssiopisto (Mikkeli).
Valkeisenlammen lavaakin mielenkiintoisemmaksi teosten seuraamispaikaksi osoittautui Kuopion musiikkikeskuksen aula, joka aukeaa ylätilaltaan talon monikerroksiselle korkeudelle ja muistuttaa näin oikeastaan joidenkin vuosisatojen takaista ihanneteatteria.
Niin oleellista kuin koreografioissa kaiken kaikkiaan aina on tilalliskuviollinen asemointi, sitä livessä tilanteessa kuitenkaan harvemmin voi tarkasti seurata. Katsoja-kokijallehan näkövinkkeli tavallisimmillaan edelleen tarjotaan suoraan edestä. Sieltä silmät'yksin suomalaista daCi-edustustoa tarkasteli myös tanssii ja soissa piipahtanut kulttuuriministeri.
Aivan toisenlaiset näkymät tarjoilivat aulaa ylemmillä kerrostasoilla kiertävät reunakäytävät, parvet, raput ja tasanteet. Eritoten Johanna Halénin eri-ikäisille kuopiolaisille Pekka Tegelmanin uusmusiikkiin rakentama Catchpath on oivallista tilan kuvio- ja tasokäyttöä. Ja valittu vihreäasuisuus on viesti jo itsessään kivasti kasvusta, kasvustosta.
Kajaanin daCi-joukkue koostuu kuudesta pojasta ja yhdestä tytöstä. Kuopiossa joukko esiintyi kahta kundia vähäisemmin voimin: Tuomas Luukkosen ja Tommi Wäänäsen este oli rippari.
Pekka Kortelainen, sisarensa Liisa sekä Arttu ja Aatu Wäänänen ja syvimmälle tanssiin uponnut Mikko Hyvönen ehtivät ennen Matkalla Brasiliaan näytöstä ensiesittämään Maliwatan Kuopion toriyleisölle. Tansaniaakin kajaanilaisille tutuksi tehnyt Arnold Chiwalala oli itseoikeutettu koreografi nimenomaan daCin tämänvuotista kulttuurien kohtaamisteemaa ajatellen. Maliwatassa rytminteko (rummut) ja tanssi on yhtä.
Toinen kajaanilaisten viesti on Pyhäjärveltä lähtöisin olevan tanssitaiteilija Marjo Laakkosen käsialaa. Kurttutanssissa kropat venyvät paljesoittimen malliin, soinnit tulevat niin Brasiliasta kuin Suomesta.
Kansainvälistä virikemallia
Vantaan tanssiopistolla on Oopperan balettioppilaitoksen ohella ollut viime ajat johtava asema suomalaisessa poikien tanssikoulutuksessa. Useimmat uusideat ovat massavoimalla poikineet nimenomaan kuitenkin Vantaalta.
Suomen Tanssioppilaitosten Liiton (Stop) johtoja vedellyt vantaalaisopiston rehtori Aarne Mäntylä on tällä erää myös Kuopion poikaleirin suitsissa. Ja sinne taas on vienyt tie tapahtuman hallituksesta, ennen muuta yhteinen selkeä käsitys, ettei ilman jälkikasvua ole festivaalin festivaalia. Kansainvälinen mallinnäyttöpaikka ojennettiin tulppaanimaalle.
Tuulet Hollannista kielivät sitä samaa, mitä Suomessakin on jo pitkään nostateltu. Pelkkä tanssin erikoisharrastuskoulujen panostus ei riitä rakennusalustaksi, peruskoulun on oltava mukana tanssisytyttäjänä.
Sen todistimeksi, ettei tanssi ole tyttöjen yksityisomaisuutta Wil Boomilla (opettaa nyt myös leirillä) on kahtaalla säätiöpohjaisen pojille tarkoitetun tanssiohjelman koulutusta.
Tarjolla lavalla oli myös toisen hollantilaisen yksikön poika-/miesenergiaa. Rotterdamin tanssiakatemiassa on sekä valmistava (alle 10-vuotiaat) että ammattitien (yli 16-vuotiaat) tarjoava opinahjo.
Lainkaan ihmeteltävää ei olisi että jatkossa kansainväliset koulutussuhteet kietoutuisivat myös Pietarista Kuopioon. Kuluvan vuoden maaliskuussa pidetyn Nevskaja Radukan eurooppalaisvärin antajat tulivat nimenomaan Suomesta. Jatkossa Stop luotsaa tämän Sateenkaari-tapahtuman suomalaisedustuston valintaa. Tanssii ja soi on tietysti hyvä paikka myös koulu- ja koulutussuhteille, mutta luonteikkaimmalta partnerilta toden totta Radukalle vaikuttaisi lasten ja nuorten tanssiin omistautunut Arktiset Askeleet Oulussa.