Tulevaisuus näyttää lupaavalta, sillä talouden ja työllisyyden odotetaan jatkuvan nousujohteisena.
Talouden hyvän vireen pitäisi ulottua myös niiden hyväksi, jotka uhkaavat pudota työmarkkinoilta.
Elinkeinoelämän odotukset ovat tänä keväänä pysyneet korkealla ja ovat jopa vahvemmat kuin vielä viime syksynä. Tulevaisuus näyttää lupaavalta, sillä talouden ja työllisyyden odotetaan jatkuvan nousujohteisena lähitulevaisuudessa. Tätä samaa sanomaa on kuultu viime kuukausina monesta suusta, joten ehkä on syytä uskoa, että tulevaisuus voi näyttää nykyistä paremmalta.
Työ- ja elinkeinoministeriön alueellista kehitystä valottava tuore raportti vakuuttaa, että jopa takavuosien rakennemuutoksista kärsineet alueet ovat päässeet kasvu-uralle. Terve merkki on se, että kasvu on laaja-alaista ja koskee useita toimialoja. Nopean kasvun alueilla pula osaavan työvoiman saatavuudesta uhkaa jo nousta kasvun hidasteeksi.
Pohjois-Suomen osalta odotetaan kasvuloikkaa. Vain Oulunkaaren ja Kehys-Kainuun vireen ennakoidaan pysyvän nykyisellään.
Pohjoisessa odotukset kohdistuvat ennen muuta kaivosteollisuuden ja biotalouden kaavailtuihin investointeihin ja matkailun kasvuun. Kuva ei silti ole yhtenäinen, vaan hajontaa on alueiden ja toimialojen kesken.
Pohjois-Pohjanmaalla 42 prosenttia pk-yrityksistä luottaa suhdanteiden edelleen kohenevan ja 24 prosenttia suunnittelee henkilöstölisäyksiä, kun loput ennakoivat tilanteen pysyvän suunnilleen ennallaan.
Hyvässä vedossa ovat puuteollisuus, bioenergia, rakentaminen, ict-sektori, terveys- ja liike-elämän palvelut samoin kuin väylähankkeet. Pyhäjoelle rakentuva ydinvoimala porskuttaa omalla painollaan.
Jokin aika sitten kerrottiin, että Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa ympäristöluvitusta odottavat peräti viiden miljardin euron investointihankkeet. Suurten odotusten rinnalla kannattaa säilyttää maltti, sillä kaikki suunnitelmat eivät välttämättä toteudu, vaan riippuvat esimerkiksi energiatukipäätöksistä.
Suotuisista näkymistä huolimatta Pohjois-Pohjanmaan ongelmana on Oulun seudun väestönlisäyksen hiipuminen sekä toisaalta korkean työttömyyden ja työvoimapulan yhtäaikaisuus. Tämä on monitahoinen vyyhti, joka vaatii luovia ratkaisuja.
Työllisiä tarvitaan ict:n, metalli- ja konepajateollisuuden sekä rakentamisen aloilla. Ylitarjontaa puolestaan on yli 50-vuotiaista työttömistä, perustason osaajista, opetus- ja toimistotyöntekijöistä ja myyjistä.
Talouden hyvän vireen pitäisi ulottua myös niihin, jotka uhkaavat pudota työmarkkinoilta. Oulun seudulla tarvitaankin lisää työvoima- ja muuntokoulutusta, vaikka kilpailu työvoimasta kasvaa. Ensimmäisen työpaikan saaminen on yhä vaikeaa, ja siksi nuoret tarvitsevat matalan kynnyksen työ- ja harjoittelupaikkoja.
Hallitus on luvannut täsmätoimia työllisyyden ja osaamisen parantamiseksi. Työllisyysasteen nosto on tärkeää kansantaloudelle, mutta etenkin yksittäiselle työttömälle.
Työ on parasta sosiaaliturvaa, joka ehkäisee osattomuutta ja syrjäytymistä.
Yritysten on nyt syytä vastata huutoonsa, kun niille on luvassa myönnytyksiä irtisanomisiin ja määräaikaisiin työsopimuksiin.