Hallituksen puoliväliriihen väsähtänyttä tunnelmaa kohotti ainoastaan tieto kolmesta lisäministeristä. Heidän odotetaan tuovan kuntavaalien tappioita kakisteleviin hallituspuolueisiin raikasta ilmettä.
Hallitusyhteistyön nimissä päädyttiin kolmeen uuteen ministeriin, vaikka oikeusministerin pestin irrottaminen työministerin salkusta olisi riittänyt kuormituksen keventämiseen. Vaihtoehdot olivat joko nolla tai kolme, yksi salkku per puolue.
Lisäministerit ovat hallituksen sisäisen tasapainon vaatima pakkopulla, jolla ei kuitenkaan ole merkitystä hallitustyöskentelyn rytminvaihdokseen varsinkin kun suuret ja kipeät ratkaisut on pääministerin sanoin jo tehty.
Kuntavaalien heikko tulos heijastui vahvasti puoliväliriihen päätöksissä. Heikentyneeltä näyttänyt hallitus onnistui liimaamaan rivit kohtalaisen suoriksi. Puhti ei kuitenkaan riittänyt varsinaisiin tavoitteisiin eli työllisyyttä ja kasvua tukeviin ja velkaantumisen taittamista edistäviin merkittäviin toimenpiteisiin.
Puoliväliriihen ei uskota vauhdittavan talouskasvua riittävästi. Toimenpiteiden suunta on oikea, mutta riittämätön, sillä kaivatut kokonaisuudistukset jäivät puuttumaan.
Hallituspuolueet ripustautuivat kiinni omille kannattajakunnilleen tärkeisiin asioihin. Lisäksi hallitus on perussuomalaisten panttivanki kunnes selviää, kenestä tulee puolueen seuraava puheenjohtaja.
Kannustinloukkujen purkaminen ja tilkkutäkkimäinen sosiaaliturva ovat osoittautuneet hallituksille kovaksi palaksi. Tälläkin kertaa sosiaaliturvan kokonaisuudistus lykättiin suosiolla valmistelevalle työryhmälle – taas seuraavaa vaalikautta varten.
Perhetukiuudistuksesta tuli tussahdus, kun se typistyi sinänsä tervetulleeseen varhaiskasvatusmaksujen alentamiseen. Suorien yritystukien karsinta lopahti alkuunsa, koska yritysten etuudet ovat pitkälti verotuksellisia. Hallitus voi korjata asian syksyn budjettiriihessä, jos se on silloin riittävän vahva.
Työllisyystoimissa kehuttiin kasvokkain tapahtuvien haastattelujen lisäämistä. Erikoista on, että vieraantuneita käytäntöjä joudutaan oikaisemaan hallituksen voimin.
Puoliväliriihen uudistukset jäivät odotuksiin nähden laimeiksi, vaikka strategista valmistelua oli tehty kuukausia. Hallitusohjelman ja kansakunnan kannalta keskeinen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta karkaa armotta käsistä. Korkeampi työllisyysaste helpottaisi velkaantumisen taittumista ja kestävyysvajeen umpeen kuromista.
Hallitus yrittää työntää kasvua positiivisella otteella ja pienillä panostuksilla finanssipolitiikkaa horjuttamatta. Toiveikkuus nojaa talouskasvuun, joka ei ole vielä riittävää. Hallitus voisi huokaista helpotuksesta, jos kasvu olisi yli kaksi prosenttia. Kunnon suhdannerykäisy on vain haave samoin kuin velaksi elämisen loppuminen vuoteen 2021 mennessä.
Hallituksen taival jatkuu tuskaisena, ja muutoksen hetki on lipumassa käsistä.