Oulu Ai jai, amerikkalainen jalkapallo - voi voi, kaukalopallo. Molemmat lajit tulivat, näkivät ja voittivat - mutta vain hetken verran. Molempien nousu tapahtui aikoinaan nopeasti ja salongeissa puhuttiin isojen lajien haastamisesta. Toisin kävi: laskuhumala iski lajeihin ja hikinen krapula hirtti päälle.
Salibandyn sarjatoiminta lähti Suomessa käyntiin vuonna 1986. Tuolloin laji oli poikanen esimerkiksi kaukalopallon rinnalla, mutta vuosittainen kasvu on ajanut sen perinteisempien lajien haastajaksi ja useimpien ohikin. Esimerkiksi alle 18-vuotiaiden nuorten keskuudessa salibandy on noussut suosituimpien urheilumuotojen kärkiviisikkoon.
"Ensimmäiset kymmenen vuotta kasvu oli vuosittain 30 prosentin luokkaa. Viime vuosina harrastajamäärien kasvu on ollut Etelä-Suomessa 10 prosenttia ja pohjoisessa 25 prosenttia. Mielestäni esimerkiksi Oulussa liigaseuran merkitys kasvussa on iso", Salibandyliiton Pohjois-Suomen aluevastaava Juha Laukka toteaa.
Laukan mukaan salibandyn romahdusta on monissa piireissä odotettu jopa vesi kielellä. Uutta nousukasta on varoitettu kaukalopallon kohtalosta jo puolen vuosikymmenen ajan. Miten salibandy voi välttää monien muiden lajien kohtalon?
"Suurin ero on junioritoiminnassa. Tietääkseni esimerkiksi kaukalopallossa ei ole koskaan ollut kunnon junioritoimintaa. Meillä puolet harrastajamääristä on junioreja", Laukka huomauttaa.
Nuorella
voimalla
Salibandy on kaikin puolin nuori varsa urheilulaitumilla. Laji on nuori, joukkueiden keski-ikä on nuorempaa kuin muissa palloilulajeissa, yleisössä roikkuvat pöksyt ovat yleisempiä kuin roikkuvat vatsat ja toimihenkilöiden kaljuuntuminen on vasta alullaan.
Nuoruus herättää ennakkoluuloja.
"Paljon on tullut kysymyksiä siitä, onko salibandy todellista kilpaurheilua tai voidaanko se ottaa urheilulukioon lajiksi. Esimerkiksi Oulun seudun urheiluakatemian mielestä salibandypelaajien ei tarvitse harjoitella kahta kertaa päivässä", Laukka näpäyttää.
Mitä laji-ihmisten mielestä salibandy on? Huippu-, kilpa- vai harrasteurheilua?
"Kilpaurheilua. Huippu-urheilusta voidaan puhua sitten, kun pelaajille maksetaan kunnon korvauksia. Nyt pelataan lähinnä kulukorvauksilla. Se kertoo jotain, että liigaseurojen budjetit pyörivät 300 000 - 700 000 vanhan markan paikkeilla. III divisioona on puolestaan jo harrastesarja, mutta kakkosesta ylöspäin pelit ovat kilpaurheilua."
Myös joidenkin seurojen nimet ovat olleet urheilu-uskovaisten pilkan kohteena. Nakkisormet ja Rökäletappio eivät ole kaikkein perinteisintä urheilusivujen tulospalstan täytettä. Nykyisin useat salibandyseurat ovat lennähtäneet isompien yleisseurojen hoiviin. Esimerkkinä käy muun muassa OLS, HIFK ja TPS.
Maailma
on pieni
Laukka tunnustaa, että salibandy ei koskaan pysty haastamaan jääkiekkoa ja jalkapalloa Suomen lajikartalla. Sen sijaan lento- ja koripallo ovat monissa kaupungeissa harrastaja- ja yleisömäärissä jo salibandyn takana. Esimerkiksi Oulussa OLS:n salibandyjoukkueen katsojamäärät ovat Ettan ja HiTechin vastaavia korkeammat.
Lento- ja koripallolla on kuitenkin yksi valttikortti hihan puolella: maailmanlaajuisuus. Salibandyn maailmanmestaruuksista käyvät totisinta kamppailua vain Suomi ja Ruotsi. MM-kisojen 24:nneksi paras maa Malesia ottaisi komeasti turpiinsa SM-liigassa. Laukan mukaan huonoimmat maat ovat Suomen IV divisioonan tasoa.
"Minun mielestäni Suomen ja Ruotsin lisäksi Sveitsi, Norja ja Tanska voidaan laskea huippumaihin. Lisäksi Venäjä ja Saksa ovat panostaneet lajiin mukavasti. 12 parasta maata ovat ihan tolkun joukkueita."
Salibandy tähtää vakavissaan olympialajiksi vuonna 2020.
"Esimerkiksi naisten kiekon näkyvyys on olympiaurheiluna aivan eri luokkaa kuin ennen", aluevastaava vertaa.
Salibandyllä ei kuitenkaan ole Ronaldoa tai Jordania eikä Litmasta tai Selännettä. Kadunmies tuntee Janne Tähkän - jos tuntee.
"Näin se taitaa olla. Mutta onhan esimerkiksi Oulussa 350 sählyryhmää: se on hyvä pohja kaikelle toiminnalle."