Eurooppa ei vielä tänäkään vuonna pääse talouden nousuun kiinni, ja euroalueella kasvu voi olla jopa miinusmerkkistä. Näin viestitti EU:n komission perjantaina julkistama ennuste.
Euroalueen sisällä näkymissä on tosin eroja. Saksassa oletetaan talouden kääntyvän viime vuoden lopun huonon jakson jälkeen plussalle jo meneillään olevalla vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.
Mitään riemuvuotta ei voida odottaa Suomessakaan, sen verran riippuvaisia olemme muun Euroopan taloudesta. Pahimmillaan edessä on työttömyyden kasvu, vaihtotaseen alijäämän paisuminen ja valtion rankan velanoton jatkuminen.
Onneksi Suomessa näyttää vahvistuvan yksimielisyys siitä, että jotain muutakin pitää tehdä kuin odottaa pelastuksen tuloa maailmalta sitten joskus. Yksi merkki tästä on keskustelu muun muassa osakeyhtiöiltä perittävän yhteisöveron alentamisesta. Alennusta penätään yritysten kilpailukyky- ja tulorahoitusongelmien helpottamiseksi.
Merkillepantavaa keskustelussa on se, että ajatus veron alennuksesta on saanut tukea myös vasemmistosta. Tätä voi pitää sen tunnustamisena, että yritysten merkitys Suomen taloudelle ja työllisyydelle on aivan keskeinen. Jos yrityksillä menee huonosti, koko talouden pohja horjuu.
Toissa viikolla Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaati yhteisöveron laskemista nykyisestä 24,5 prosentista peräti 15:een. Vaatimus on epärealistinen, ja kuvaavaa on, ettei esitys saa tukea edes elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta Etlasta.
Laitoksen toimitusjohtajan Vesa Vihriälän mielestä sopiva prosentti olisi 20. Hän muistutti Ylen haastattelussa, että liian iso alennus yhdessä veromuodossa jättäisi huomattavan rahoitustarpeen muualle joko veronkorotuksin tai menoleikkauksin.
Ajattelutavan muutoksesta vasemmistossa kertoo nyt se, että myös SAK:n pääekonomisti Olli Koski tukee yhteisöveron alentamista – ei tosin 20 prosenttiin vaan 22:een.
Suomen verokeskustelussa esillä on jatkuvasti myös Viron malli, jossa yritykseen jätettyä jakamatonta voittoa ei veroteta. Näin verotus suosii investointeja verrattuna yrityksestä ulos maksettaviin osinkoihin.
Suomen oloihin suoraan tuotuna Viron malli voisi olla liian raju. Sen perusperiaate on kuitenkin fiksu. Ei siksi olisi suuri yllätys, jos hallituksesta viimeistään ensi kuun lopun kehysriihessä tulisi ulos veroratkaisu, jossa on ainakin vaikutteita Suomenlahden takaa.
Yhteisöverosta puhuttaessa kannattaa koko ajan muistaa, ettei se ole yrityksillekään ainoa autuaaksi tekevä muuttuja. Saksassa yhteisövero on 29,48 prosenttia, ja silti maan vienti vetää kuin häkä. Yhdysvalloissa lukema on peräti 39,2.
Noissa maissa moni muu kilpailukykytekijä on kuitenkin paljon paremmalla tolalla. Täällä kannattaa käyttää niitä keinoja, jotka purevat parhaiten meidän oloissamme. Kaikkein huonoin ratkaisu on se, että jäädään mitään tekemättä vain odottamaan parempaa huomista. Sitä ratkaisua tuskin tulevaisuudessa kiitettäisiin.