Oulun seudun nopea kasvu asettaa luonnon kovalle koetukselle. Liikennemäärien arvioidaan kasvavan huomattavasti, mikä lisää päästöjä. Toisekseen rakentaminen muuttaa luontoa ja syö maa-alaa.
Suunnittelumaantieteen professori Jussi Jauhiainen Oulun yliopistolta huomauttaa, että tilanne vaatii seudullisia ratkaisuja. Ekologisuuteen on suunnittelussa jo kiinnitetty huomiota, mutta Oulun seudulla ei Jauhiaisen mukaan ole vielä yhtään ekologista kaupunginosaa.
"Euroopan suurissa kaupungeissa näitä on jo. Pyrkimyksenä on käyttää uusiomateriaaleja sekä aurinko- ja tuulienergiaa. Luonnon kannalta mietitään, miten liikennejärjestelyt tehdään."
Jauhiainen uskoo, että ekologisuuden arvo nousee. Nuoret ovat valmiita maksamaan siitä.
"Nyt kun rakennetaan paljon, olisi mahdollisuus ottaa ekologisuus huomioon."
Oulun seutu on varsin hajanainen. Ihmiset ovat muuttaneet kaupunkiseudun reunalle, ja reuna siirtyy koko ajan kauemmas keskustasta.
Jauhiaisen mukaan on tärkeää kiinnittää huomiota suunnittelussa siihen, että asuminen, työpaikat ja palvelut kohtaisivat. Jos ne sijaitsevat eri paikoissa, liikenteen määrä lisääntyy. Tämä kuormittaa luontoa entisestään.
Oulun rakenne hajanainen
Oulun kaupunki on kasvanut ja hajautunut ensimmäisestä yleiskaavastaan, joka korosti puutarhamaisuutta. Yhdyskuntasuunnittelun assistentti Raine Mäntysalo Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitokselta huomauttaa, että nyt ollaan paljon henkilöautoliikenteen varassa.
"Oulua ei voi kehua kovin ympäristöystävälliseksi ainakaan käytännön toimien tasolla", Mäntysalo sanoo.
Hän huomauttaa, että Oulussa vallitsee vahvana ajatus siitä, että ihmiset liikkuvat henkilöautolla.
"Nelostietä rakennetaan hypermarkettien ketjuksi ja keskustaan suunnitellaan kallioparkkia."
Mäntysalo huomauttaa, että Oulu on kokoluokassaan Suomen hajautunein kaupunki: esimerkiksi Lahti, Jyväskylä ja Kuopio ovat selvästi tiiviimpiä.
Osittain tähän vaikuttaa 1960-luvun suunnittelu. Silloin kasvuoptimisi oli valtavaa Oulussa. Yleiskaavassa arvioitiin, että tänä päivänä Oulussa asuisi 200 000 ihmistä. Maikkula ja Kaijonharju suunniteltiin parinkymmenentuhannen ihmisen satelliittikeskuksiksi.
"Kasvu olikin vähäisempää, ja niistä tuli muiden lähiöiden kaltaisia. Ongelma oli, että ne jäivät kauaksi."
Hajautumiseen on vaikuttanut myös se, että on ollut runsaasti maata, minne levittäytyä. Esimerkiksi Kuopiossa järvet ovat sanelleet asutuksen sijoittumista.
Mäntysalo kertoo, että aiemmin asumista suunniteltiin ihmisten viihtyisyyden kannalta ja luonto unohdettiin kokonaan. Tyypillistä oli, että asuin- ja työpaikat eroteltiin toisistaan. Tämä on laittanut kaupunkisuunnittelun kovan haasteen eteen.
Työpaikat Oulujoen
eteläpuolella
"Meillä on Oulussa ollut ongelmana se, että asutuksen pääpaino on Oulujoen pohjoispuolella ja työpaikkojen sekä kaupallisten palvelujen eteläpuolella. Se lisää sahausta Oulujoen yli", kaupungin suunnittelupäällikkö Jouni Kurttila kertoo.
Kurttilan mukaan ympäristöasioihin ja hajautumiseen on kiinnitetty huomiota kaupunkisuunnittelussa. Parannusta on saatu aikaiseksi.
"Työpaikkoja ja kaupallisia palveluja on sijoitettu Oulujoen pohjoispuolelle ja samalla asuntotuotantoa eteläpuolelle, kuten Kaakkuriin. Nämä ovat muutoksia, jotka tapahtuvat hitaasti."
Kurttila kertoo, että esimerkiksi Linnanmaan marketit vähensivät liikennemäärää. Tärkeää on ollut myös Oulun keskustan teko vetovoimaiseksi.
"Kun keskusta näivettyy, ihmiset ja palvelut valuvat reunoille."
Keskustan aluetta on tiivistetty rakentamalla muun muassa Meri- ja Myllytullia.
Raine Mäntysalo muistuttaa, että Oulussa on positiivisiakin asioita ympäristön huomioimisessa. Kaupungissa on runsaasti viheralueita ja toisekseen pyöräilykulttuuri on hyvin vahva.
"Oulussa pyöräilykulttuuri on saatu aikaan tietoisesti ja kevyen liikenteen verkostoa on rakennettu paljon. Täällä ollaan valmiita pyöräilemään pitkiä matkoja", hän muistuttaa.