Räppäri-sanasta syntyy useimmille selkeitä mielikuvia machoilevista, rääväsuisista hiphoppareista, vähäpukeisista naisista, kultakoruista ja autoista. Julkista kohua Al-Qaida Finland -levyllään vuosi sitten herättäneen oululaislähtöisen Julma-Henrin maailma näyttää toiselta.
Mies puhuu biiseissään suorasukaisesti hyvinvointiyhteiskunnan lieveilmiöistä. Työttömyys, syrjäytyminen ja niiden aiheuttamat päihdeongelmat ovat tuttuja vitsauksia myös hänen omassa ystäväpiirissään.
"Itsekkyys ja mammonan palvonta lisäävät väistämättä luokka-eroja. Esimerkiksi Oulun Kallioparkki-hanke edustaa hyvin aikamme meininkiä", artisti lataa. Hän epäilee, että koko jutun takaa löytyy poliittisia liittoutumia.
"Joku rakennusfirma takoo luolan louhimisella hyvät massit. Kallioparkki tuo mukanaan saasteita, eriarvoisuutta ja rikkaille lisää rahaa", Julma-Henri näkee.
Poliittisesti valveutunut nuori mies ei halua kuitenkaan ottaa mielipidejohtajan viittaa harteilleen.
"Levyn ilmestymisen jälkeen rupesi välillä tosissaan skitsottamaan, kun ihmiset soittelivat omista huolistaan tyyliin: auta mua, mä aion tappaa itseni. En minä tiedä sen enempää kuin kukaan muukaan, vaikka teinkin levyn ilmeisen monen elämää sivuavista aiheista", hän puistelee päätään.
Julma-Henrin & Syrjäytyneiden levy tehtiin pitkälti oululaisvoimin. Levy äänitettiin Kaakkurissa niin ikään oululaisen Panamarayon tuottamana. Henri on pyörinyt jo muutaman vuoden Helsingin Kalliossa, mutta Oulussa kasvanut muusikko viihtyy usein myös entisessä kotikaupungissaan.
" Kavereita täytyy käydä aina välillä moikkaamassa. Uuden materiaalin työstäminen ei ole tällä hetkellä oikeastaan lainkaan ajankohtaista. Liekö koskaan", hän miettii. Viime talven Henri kiersi bändin kanssa, ja hän sanoo olevansa sielultaan lähempänä punkkaria kuin räppäriä.
"Eikö jokainen laulaja ole myös räppäri ja toisinpäin? Jotkut vain laulavat hitaammin ja toiset nopeammin", hän virnistää.
Aihe on selkeästi käsitelty loppuun. Julkisuutta välttelevä artisti ei ole erityisen kiinnostunut puhumaan itsestään tai musiikistaan. Hänen mielestään maailmassa on huomattavasti tärkeämpiäkin keskustelunaiheita.
"Oulussa on korkea nuorisotyöttömyys. Jos johonkin halutaan verorahoja laittaa, niin nuorten työttömyyden ehkäisy ei olisi välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Käsittääkseni syrjäytynyt päihdeongelmainen maksaa yhteiskunnalle hirvittävän paljon, jos sitä rahaa pitää koko ajan ajatella. Tuollaiset rikkaiden autotalliprojektit ottavat lievästi sanottuna nuppiin", Henri kiihtyy.
Puheet nykynuorison ongelmista ja niihin johtavista syistä saavat miehen mietteliääksi.
"Nuoret ovat tänään hyvin tietoisia asioista. Esimerkiksi internet on avannut hyvät mahdollisuudet tutkia maailman menoa ihan itse. Teinit ovat hiffanneet, etteivät ne asiat ole aina niin kuin aikuiset ovat opettaneet. Se on avannut mahdollisuuden kurkata yleisen mielikuvamyynnin verhon taakse."
"Eikä sekään pahasta ole, jos teini-ikäinen ihminen ei ihannoi naapurin Jeppeä, joka vetää ylettömästi viinaa. Jotenkin jaksan uskoa, että tuleva sukupolvi tulee taistelemaan myös omista oikeuksistaan eikä mitä tahansa enää suvaita päättäjiltä", hän näkee.