Kaamoksen kasvot -kaupunkitapahtuma pyrkii synnyttämään monikulttuurisia kohtaamisia paitsi etnomusiikin myös työpajojen ja keskustelutilaisuuksien avulla.
Koko lauantaipäivän Rovaniemellä kestäneissä työpajoissa kulttuureita lähestyttiin käsillä ja keholla tekemisen kautta.
Neulakinnastekniikkaa, saamenkäsitöitä ja neulahuovutusta opiskeltiin rinta rinnan. Samaan aikaan kahviossa paistui kurdilainen naan-leipä ja afrotanssityöpajassa raikuivat afrikkalaiset rytmit.
Kansalaistoimintaa
"Billnäsin Faces-etnofestivaalin välitön ja avoin tunnelma on siirtynyt hyvin tänne Rovaniemelle, vaikka festivaali järjestetään nyt vasta ensimmäistä kertaa", totesi tapahtuman eteläsuomalaiseen taustaorganisaatioon kuuluva Noora Jaakkola.
Noora Jaakolan mukaan vapaaehtoisvoimin järjestetty tapahtuma on kansalaistoimintaa parhaimmillaan. Mitään yhtä suurta paikallista organisaatiota ei festivaalin taustalla ole, vaan Kaamoksen kasvot on syntynyt yksittäisten ihmisten aktiivisuudesta.
Erityisen iloinen Jaakkola on siitä, että saamelaiset ovat mukana tapahtuman järjestämisessä.
Kaamoksen kasvot tapahtuma kokoaa ihmisiä eri puolilta Suomea: työpajojen vetäjät tulevat niin Inarista kuin Oulustakin. Helsingistä matkaan on lähtenyt kaksi bussia; osa matkustajista on esiintyviä artisteja, osa vapaaehtoistyöntekijöitä ja loput pelkkiä festivaalivieraita.
Mikä on identiteetti
Mitä identiteetti oikein tarkoittaa, kysyttiin Kaamoksen kasvot -tapahtuman perjantai-iltaisessa keskustelutilaisuudessa. Kulttuuritalo Wiljamissa aiheesta puhui monikulttuurinen joukko nuoria aikuisia, joita johdatteli englantilais-suomalainen Maxim Narbrough.
Suomessa syntynyt, Tanskassa, Saksassa ja Englannissa lapsuutensa asunut Narbrough on aito maailmankansalainen; puolet elämästään hän on kulkenut muuttokuorman mukana ympäri Eurooppaa.
Nykyisin miehellä on sukulaisia Japanissa, Latviassa Suomessa ja Englannissa. "Minun on vaikea sanoa, mistä olen kotoisin. En ole koskaan asunut missään niin kauaa, että voisin kutsua paikkaa kodikseni", hän totesi keskustelutilaisuuden aluksi.
Irrallisuuden kokemuksista kertoi myös Kristian Sueta Aura. Viipurilaisen äidin ja baski-isän New Yorkissa kasvanut Aura määritellään Suomessa ulkonäkönsä takia ulkopuoliseksi, huolimatta siitä, että miehen äiti on supi-suomalainen. Baskikielen puuttuminen harmittaa kuitenkin eniten suomenkielen taitavaa Auraa. Isän ja muiden sukulaisten välittämät kansalliskertomukset ja Espanjan vähemmistökulttuurin historiaan tutustuminen ovat ylläpitäneet hänen kielen puuttumisen takia vaillinaiseksi kokemaansa baski-identiteettiä.
Lähtökohdiltaan kiinnostavassa, mutta itse monikulttuurisen identiteettikeskustelun kannalta kovin hajanaisessa tunnin mittaisessa keskustelussa identiteetti vakiintui tarkoittamaan nimenomaan kuulumista johonkin tiettyyn etniseen ryhmään.
Valtakulttuuri nähdään usein uhkana esimerkiksi Vuotsossa, Suomen eteläisimmässä saamelaiskylässä Suomen saamelainen Matti Aikio totesi. "Sulautuminen suomalaisiin tapahtuu pikkuhiljaa muun muassa avioliittojen kautta ja siksi kulttuurin saamelaiset erityispiirteet, kuten kieli, katoavat huomaamattomasti."