oulu Kun Soma Kuosmasen taideteoksia silmäilee kauempaa, niitä saattaa hyvinkin luulla perinteisiksi öljyvärimaalauksiksi. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa materiaaleina käytetyn niin lankaa, muovia, nappeja kuin sukkahousuakin. Toki Kuosmanen hyödyntää sekatekniikassaan myös perinteistä piirtämistä ja maalaamista.
"Tykkään käyttää materiaaleja siten, että välttämättä ei heti näe, mitä ne ovat. Materiaali pitää orjuuttaa ilmaisulle, materiaali ei ole se juttu. Sen takia materiaalit voivat olla oikeastaan mitä tahansa", Kuosmanen kertoo.
"Käytän yleensäkin mitä kotoa sattuu löytymään. Se on sellaista kokeilua, että mikä näyttää omasta mielestä hyvältä."
Idea sukkahousujen hyödyntämisestä ei suinkaan ole Niksi-Pirkasta, vaikka monet ovat sitä epäilleetkin.
"Sukkahousuissa minua kiehtoo niiden läpinäkyvyys. Aloitan yleensä maalaamalla, ja sukkahousun läpi maalaus näkyy sieltä pohjalta. Sukkahousun saa myös helposti venytettyä, ja sitä pystyy ompelemaan."
Oululainen Soma Kuosmanen on ravintola PSK Kaupunnin tammikuun taiteilija.
Kuosmasen Paskikseen kokoama näyttely koostuu 13 sekateknisestä teoksesta, jotka kuvaavat järkiään kasvoja.
Taiteilija sanoo piirtäneensä kasvoja pienestä pitäen.
"Ihan pienenä ne olivat prinsessoja ja muita naisten naamoja. Joskus 12-13-vuotiaana innostuin oikeasti harjoittelemaan realistista piirtämistä. Äitini oli kuvaamataidon opettaja, niinpä kotona oli hyllyssä kaikenlaisia taidekirjoja", hän selvittää.
Yhtä lailla varhain Kuosmanen tutustui maalaamiseen, sillä Steiner-koulussa maalattiin paljon. Lukioaikana hän alkoi jäljentää valokuvia, ja luokkaretkellä Italiaan hän luonnosteli patsaan jos toisenkin. Samoihin aikoihin syntyi koko joukko muotokuvia perheenjäsenistä ja muista läheisistä.
Omat kykynsä huomattuaan Kuosmanen innostui syventymään taiteeseen.
Varsinaiset taideopintonsa hän aloitti Kokkolan Pohjoismaisesta taidekoulusta. Siellä ilmaisu kehittyi tekemisen kautta, sillä mallimaalausta ja -piirustusta oli monta tuntia päivässä. Sen jälkeen oli vuorossa Academie Minerva Groningenissa Hollannissa. "Viihdyin Groningenissa todella hyvin. Sain sieltä hyviä ystäviä, ja siellä löysin oman ilmaisuni."
Soma Kuosmanen luonnehtii itseään taiteilijana intuitiiviseksi.
"Minä vain teen, en ole hirveän tietoinen valinnoistani, miksi laitan tuota ja tuota. Mutta sitten jälkikäteen, kun työ on valmis, tajuan, mistä siinä on kysymys. Että se on tuo ihminen ja tuo kokemus."
Mutta miksi Kuosmanen on niin kiinnostunut kasvoista?
"Kun tapaa ihmisen, kasvot on ensimmäinen, mihin kiinnittää huomiota. Ihmisen mieli on niin kiehtova ja monitasoinen."
"Se on myös kanava omalle ilmaisulleni, minulle on niin luontevaa tehdä kasvoja. Tuntuu helpolta lähestyä omia tunteita, kokemuksia ja ajatuksia sitä kautta."
Myös Kuosmasen ryhtyminen taiteilijaksi on ollut hyvin luontevaa. "En ole koskaan ajatellut taidetta työnä. Olen vain ajatellut, että tätä haluan tehdä ja opiskella", Kuosmanen sanoo.
"Olen tehnyt osa-aikaisena ravintola- ja siivoushommia, mutta ei ole koskaan tuntunut siltä, että haluaisin tehdä niitä täysipäiväisesti. Vaan ihan puhtaasti rahan takia."
Parhaillaan Kuosmanen kuitenkin opiskelee lähihoitajaksi. Hän sanoo kiinnostuneensa sosiaalialasta, koska taiteilijan työ on välillä melko yksinäistä. Eikä taiteen tekeminen lopu uuteen ammattiin valmistumisen myötä.