Eri puolilla maailmaa kansalaisia on kiusattu jo seitsemättä vuotta hitaalla talouskasvulla. Useassa maassa tämä on tarkoittanut kansalaisten ostovoiman heikentymistä. Keskiluokka on valtiosta riippumatta poliittisesti aktiivisin osa kansaa. Valitettavasti se on myös kasvavassa määrin tyytymättömin osa, jota ostovoiman nakertuminen harmittaa eniten. Poliitikot pelkäävät keskiluokkaa, ja syystä.
Suomessa lähes koko kansa on keskiluokkaa, koska täällä ei ole suuria elintasoeroja verrattuna vaikkapa anglosaksisiin maihin. Olemme onnistuneet luomaan tasa-arvoisen yhteiskunnan.
Tasa-arvoisuus toteutui aikana, jolloin Suomi menestyi suuruuden ekonomialla. Isot yritykset kasvoivat aina vain isommiksi ja työllistivät paljon ihmisiä. Pienet yritykset olivat pääasiassa isojen alihankkijoita, osa pitkää ketjua, jossa vähäinen määrä päämiehiä teki elämästä yksinkertaista.
Kultakutri-aikana ennen talouskriisiä, jolloin ”puuromme oli aina sopivan lämmintä”, suomalainen keskiluokka ei voinut uskoa, ettei Suomi olisi menestyjä täältä ikuisuuteen. Ostovoimamme kasvoi, asuntojen hinnat nousivat, julkiset palvelut paranivat.
Makrotasolla olimme Pisa-tutkimusten ja lähes kaikkien kilpailukykyvertailujen kärkimaa vuodesta toiseen. Kun finanssikriisi alkoi, uskoimme edelleen omaan paremmuuteemme. Kuvittelimme kriisin olevan ”vain” pankkikriisi, sotku jonka Suomi ratkaisi jo 1990-luvun alussa.
On siis täysin ymmärrettävää, että kansakuntana olemme nyt hieman hukassa. Miten voi tulotasa-arvoinen, pankkikriisitön, kansainvälisten vertailujen huippumaa pysyä taantumassa näin pitkään, vielä senkin jälkeen kun muut maat alkavat hiljalleen jo toipua?
Syy tähän alkaa olla selvä. Meidän suomalaisten juhliessa omaa erinomaisuuttamme maailma hiljalleen muuttui. Sitä ei ravista pelkkä finanssikriisi. Työvoima alkaa supistua ja väestö vanheta. Samalla teknologia ottaa huimia loikkia eteenpäin.
Digitalisaatio ja ”kaiken internet” on luonut kokonaan uuden virtuaalisen maailman reaalisen vanhan maailman viereen. Tästä maailmasta syntyvät luovan tuhon innovaatiot muuttavat nyt kuluttajakäyttäytymistä ja yritysten liiketoimintamalleja.
Teknologisessa murroksessa ja finanssikriisin aiheuttamassa rahoitusmarkkinoiden muutoksessa suuruuden ekonomia heikkenee – alihankintaketjut murtuvat, teollisuus muuttaa muotoaan ja velkarahoituksen rooli investointien rahoituksessa pienenee.
Kulttuurisokki on melkoinen suomalaiselle suunnitelmataloudelle, jonka vahvuudet perustuivat muutoksessa murentuneille ajureille. Yrityksille uusiutuminen on pakko, jos mielii pysyä hengissä. Suomalainen yhteiskunta laahaa vielä perässä.
Suomen yhteiskunnallinen murros on käytännössä uusien joustavampien toimintatapojen ja kevyempien rakenteiden etsimistä. Samalla pidetään kiinni suomalaisista perusarvoista – perheestä, yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta. Tämän muutoksen läpiajossa poliitikot kipuilevat. Mistä löytyisi malli paremmalle yhteiskunnalle?
Mallia muutokseen ei tarvitse etsiä kaukaa. Kansalaiset peräänkuuluttavat yrityksiltä vastuullisuutta, kasvollisia, pitkäjänteisiä omistajia sekä yhteisöllistä, perhemäistä johtamisen kulttuuria, joka mahdollistaa nopeuden ja joustavuuden. Tällä kertaa pääomamarkkinoiden muutos työntää samaan suuntaan kuin läntisen demokratian kriisi.
Päämäärätietoinen, sitoutunut omistaja saa avukseen helpommin vierasta pääomaa. Vahvaan omaan pääomaan pohjaavaa pitkäjänteistä omistamista pidettiin vanhanaikaisena ja epädynaamisena markkina- ja velkarahahuuman aikana. Nyt se on valmis astumaan veturin rooliin.
Kun kasvollisuus ja pitkäjänteisyys yhdistyvät uuden sukupolven aitoon yrittämisen intoon, saadaan erinomainen menestymisen resepti. Kaikkea tätä löytyy jo suomalaisista yrityksistä. Suomessa on useiden sukupolvien ajan kasvanut hyvin johdettuja, sitoutuneelle omistajuudelle rakennettuja yrityksiä.
Näiden yritysten vahvuutena ei ole pelkästään vanhempien sukupolvien hiljainen tieto ja vahvat taseet. Sukupolvenvaihdoksissa voimavaraksi nousee uusi yrittäjyyteen kasvanut startup-sukupolvi, joka on syntynyt kansainväliseksi.
Tämä sukupolvi luo myös kokonaan uusia yrityksiä, jotka tarvitsevat itsessään vahvaa päämäärätietoista pääomaa.
Poliitikkojen tehtävä on luoda toimintaedellytykset, joilla Suomi täyttää arvolupauksensa nykyisille ja tuleville sukupolville. Uudet motivoivat työpaikat edellyttävät terveeseen kasvuun halukkaita yrityksiä, joilla on kasvolliset, näkemykselliset omistajat. Tällaisen omistajuuden rohkaisemisen tulisi olla päättäjien tavoitteista tärkeimpiä.
Kirjoittaja on Perheyritysten liiton toimitusjohtaja.