Enemmistö maailmanlaajuiseen kyselyyn äskettäin vastanneista tavallisista ihmisistä haluaisi EU:lle enemmän poliittista vaikutusvaltaa kuin Yhdysvalloille.
Yhdysvaltojen maine on vajonnut George W. Bushin kaudella todella syvälle, ja on vaikea nähdä, mikä sen sieltä nostaisi. EU:lla puolestaan nähdään amerikkalaisen mielipideselvityksen mukaan olevan myönteinen vaikutus maailman asioihin.
Tutkimuksen yllättäviä tuloksia on se, että Ranskan positiivinen vaikutus maailman menoon noteerattiin yksittäisistä maista suurimmaksi. Lisäksi suuri enemmistö vastaajista yhteensä 23 maassa suhtautui YK:hon plusmerkkisesti.
Yhdysvaltain hallituksen käynnistämä kasvojenkohotuskampanja onkin hyvässä vauhdissa. Tulosta alkaa näkyä. Bush vertasi alkuviikosta Saddam Husseinin hallituksen kaatamista Berliinin muurin murtumiseen ja nimitti Irakia "vedenjakajaksi maailmanlaajuisessa demokraattisessa vallankumouksessa".
Hän on jo siis aloittanut toiselle virkakaudelle kuuluvan historiallisen kuvansa kirkastamisen tavalla, jossa uskonnollis-moralistinen vyörytys peittää armeliaasti Irakin sodan epäonnisemmat perustelut. Asiaan kuului myös eurooppalaisille tarkoitettu hurmauskiertue, jonka tehot uhkasivat kuitenkin lopahtaa alkuunsa bushilaiseen retoriikkaan. Politiikan sisällön muutos jäi piiloon.
Bushin hallinnon imagoa ei kohenna sekään, että se torjuu ison osan YK:n uudistamiseen tähtäävistä ehdotuksista, esimerkiksi turvallisuusneuvoston laajentamisen. Mutta maailmanjärjestön reformi on joka tapauksessa hyvin hankala, eikä johtavaa valtiota ja sen YK-kriitikoita ole tietenkään yksin syyttäminen siitä, etteivät he halua nykyistä moniäänisempää kuoroa turvanneuvoston avainpaikoille.
Hupaisalta vaikuttaa myös Ranskan "sijoitus" mielipidemittauksessa. Sitä selittänee lähinnä, että Ranska on johtanut eurooppalaista antibushilaista huutosakkia.
Mutta kun melkein kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista toivoi(si), että EU nousisi Yhdysvaltain ohi maailmanvaltana, niin Ranskan asema vain korostuu. Ranskalaiset ovat olleet gallup toisensa perään kaatamassa EU:n perustuslaillista sopimusta, mikä heikentäisi niin unionin kuin Ranskankin kansainvälispoliittista painoarvoa.
Ranskalaisille äänestäjille tilanne voi tietysti olla hurmaannuttava. Hehän antoivat aikoinaan maailmalle vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, ja nyt koko unionin tulevaisuus vaappuu kansanäänestyksessä heidän kynänsä kärjessä.
Kaikkien on siis kuuleminen Pariisia. Jacques Chirac on aloittamassa moniviikkoista kampanjaa kansalaistensa mielipiteiden kääntämiseksi hallituksensa ja unionin puolelle.
Maailmanlaajuisesta kyselystä selvisi sekin, että vain harvat vastanneet uskoivat sentään EU:n nousevan Yhdysvaltain ohi maailmanvallaksi. Useammat veikkasivat Kiinan nousukiitoa. Venäjä paini sen sijaan suurten "imago-ongelmien" kanssa.
Aasiassa kasvojen menetystä pidetään kai erityisen pahana asiana.
Vaikuttaakin huolestuttavalta, että kiinalaisten ja japanilaisten kohteliaiden sanankäänteiden takaa paljastetaan jo avoimesti, mistä on kysymys. Kamppailua käydään muun muassa poliittisista voima-asemista ja energialähteistä, ja siinä hyödynnetään nationalistisia mielikuvia ja kunniakäsityksiä ja päinvastoin.