Linnén ensimmäinen ja tärkein tutkimusmatka suuntautui Ruotsi-Suomen Lappiin.
25-vuotias tutkija oli tarkkasilmäinen ja objektiivinen. Linné keräsi näytteitä ja teki paljon muistiinpanoja.
Kirjana julkaistu matkakuvaus on tärkeä dokumentti Lapin kulttuurihistoriasta ja arvostettu myös kaunokirjallisena teoksena. Lapin-retki oli kuitenkin fyysisesti uuvuttava. On suoranainen ihme, että hän selvisi matkasta hengissä sen aikaisilla varusteilla. Alkuperäisasukkaiden sopeutumiskyky ja läheinen suhde luontoon tekivät lähtemättömän vaikutuksen Linnéen.
Hän huomasi kulttuurin ja kielen yhteyden esimerkiksi siinä, kuinka saamesta löytyi ilmaus kymmenelle eri vuodenajalle. Matkalla syntyi pieni ruotsi--saame-sanakirja.
Lappalaisten asuinalueille oli levinnyt uudisasutusta jo 1700-luvulla. Tutkimusmatkailija ei pitänyt siitä, miten alkuperäiskansaa kohdeltiin. Linné pahoitti mielensä nähtyään, kuinka lappalaisten verkot heitettiin puuhun, jos ne häiritsivät uudisasukkaiden kalastusta.
Linné palasi etelään Suomen rannikkoa pitkin. Hän kirjoitti suomalaisalueista vain vähän. Linné näki suomalaiset kansana, jolta savupirtit olivat vieneet näkökyvyn. Hän tulistui kohtaamastaan sivistymättömyydestä.
"Haluaisin ripustaa heidät seinälle, jotta he oppisivat tekemään savupiiput taloihinsa!", Linné kommentoi jälkeenpäin.